Vaaleanpunainen pitsimyssy alpakasta

Hempeily jatkuu aina vaan. Kiva huomata että joku muukin tykkää vaaleanpunaisesta. Tämä myssy oli tilaustyö yhdelle tutulleni. Näytin sitä vaaleanpunaista lehtikauluria hänelle niin kysyi että voisiko tehdä myssyn sillä tyylillä. Tätä pitsiliinan mallia olen käyttänyt aiemminkin kun olen yhden mohairmyssyn itselleni neulonut. Aloitus siis päälaelta niinkuin pitsiliinakin tehdään että aloitetaan keskeltä. Tein ympyräisen lankalenkin ja virkkasin siihen  8 silmukkaa jotka siirsin puikoille. Kiristin reiän umpeen alkupään langasta.

Helppo neuloa niin kauan kun on mallikuvio jota seuraa mutta sitten täytyykin alkaa miettimään että miten suorittaa kavennukset että saa myssyn mallisen tekeleen. Kerran jouduin purkaamaan jo ihan lopetuksesta kun reuna ei venynyt päänympäryksen pituuteen. Siinä samalla purkaessa ja uudelleen neuloessa mietin sitä että miten ompelen kaksinkertaisen reunan kiinni ettei se taas kiristä.

Päättelin löysästi reunan, jätin jonkunmoisen pätkän lankaa ompeluun ja sekin meni pituuden puolesta ihan nappiin. Jäi 5cm:n pätkä pujotteluun. Ompelin reunan siten kiinni että jäljittelin silmukoita jotka tein jokatoisen silmukan välein.  Olisi varmaan riittänyt harvemminkin mutta nyt meni näin.

Pesin myssyn valmiina miedolla villapesuaineella käsin ja laitoin venytykseen kuivumisen ajaksi reunasta kun tuntui että vieläkään ei ollut riittävä päänympärykseen. Kun se kuivui niin oli sopiva. Sitä vaan vähän pelkään ettei käytössä löysty liikaa kun olen huomannut kauluristani sen että käytössä leviää. Taitaa olla alpakan ja silkin ominaisuus.

Lanka on Drops Baby Alpaca 70% ja silkki 30%. Kulutus 63g ja neuloin 2:n puikoilla vaihdellen pyöröjä ja sukkapuikkoja miten paremmin onnistui.

Edit. Jäi tämä kirja pois mistä yhdestä pitsiliinasta mallikuvion otin eli liinan nimi "Majbritt 1". Kirjassa ei ole kirjoitettuja ohjeita, vain mallipiirrokset liinoille.

Japanilaisella pitsineuleella säärystimet

Tämä japanilainen mallikuvio ei nyt jätä rauhaan. Olen muutamat sukat pidemmällä ja lyhyemmällä varrella neulonut sekä valkoisesta että värillisestä langasta. Kun tämä lankavyyhti jo muutaman vuoden odotteli tuolla vaatehuoneessa että miksi se haluaa tulla niin ihanuuden puolesta säärystimiksi se sitten muotoutui.

Lankaa oli vyyhdissä pari grammaa vaille 100g ja jaoin sen jo kerimisvaiheessa kahdelle yhtä suurelle kerälle punnitsemalla kerät. Jätin napanuoran kerien väliltä katkaisematta ettei loppupäässä tarvinnut laittaa solmua jos toinen kerä olisikin ollut metrimäärältään pienempi. Sain neulottua vyyhdin niin loppuun että jäi tähteeksi 1,40m lankaa.

Tästä kerien saamisesta samansuuruisiksi jakotilanteessa oli viimeviikolla fb:n puolella juttua. Joku valiteli että toinen sukka jäi terästä vajaaksi vaikka hän oli oikein punninnut kerät ennen sukkien aloittamista. Minä sitten neuvomaan että kun tekee kerät eikä katkaise sitä napanuoraa niin saa samankokoiset sukat. Kyselija ei sitten millään tajunnut että mitä tarkoitan enkä minäkään ajatellut ettei se napanuorajuttu käy siinä tapauksessa jos kerii kerän palloksi ja se toinen pää jää sinne kerän sisään. Onnistuu ainoastaan kun tekee sisältä aloitettavan kerän niinkuin itse teen.

Aloitin säärystimet nilkasta ylöspäin ja lisäilin silmukoita nurjissa kohdissa joissa kuvio ei mennyt rikki. Neuloin 2½:n sukkapuikoilla jotka ovat 15cm pitkät. Hyvin mahtuivat silmukat puikoille joita oli loppuvaiheessa 21 kertaa neljä. Lankahan on koostumukseltaan 60% super merino/15% nylon/15% bamboo/10% silk.

Lapsille sukkia

Pieniä sukkia suurien lomaan että jotain valmistuukin. Aloitin näitä tyttövärisiä sukkia aiemmin mutta sitten tuli tarve poikien junasukille joten ne ajoivat ohi tyttöjen sukista. Molemmat parit valmistuivat ajallaan.

Nämä tyttöjen sukat on harjoitustyö varpaista varteen. En oikeastaan tykkää neuloa sukkia noin päin mutta välillä on lanka niin vähissä että saa paremmin käytettyä loppuun kun aloittaa varpaista ja tekee sitten vartta sen mitä lankaa on jäljellä.

Lanka ei ollut oikein miellyttävää neuloa kun siinä on akryyliä suurin osa. Koostumus siis 65% Premium Micro Acryl, 30% Bambu ja 5% Polyester Elastan. Kai tämä lanka paremmin johonkin muuhun tarkoitukseen sopisi kuin sukkiin kestävyydeltään kun ei ole polyamidia yhtään. Lanka itsessään on tosi kaunista kuin pieniä kukkia siellä täällä. Vielä tekaisin pitsineulekuvion tuohon etupuolelle jonka pitäisi olla varren päässä kukka.

Sukat painavat 42g ja neuloin 2½:n puikoilla. Terän pituus 16cm. Parsimislankaa jäi tähteeksi 4m.

Niin kiireesti lähtivät tämä Fabelista neulottu puolijunasukka kaverinsa kanssa eteenpäin että jäi kuva ottamatta valmiista parista. Langan väri on sellainen kaunis petroolinsininen ettei sitä väriä saa kuvattua ulkona eikä sisällä oikein. Kun sukat menivät vähän isommalle kuin vauvalle niin jätin terästä pois ne nurjat kerrokset ettei paina kengissä. Terän pituus tässä sukassa 15cm. Sukkaparin paino 36g ja neulottu 2½:n puikoilla.

Pitsineuleisia sytomyssyjä

Tässä jälleen pari sytomyssyä noilla ihastuttavilla mallikuvioilla. En muista tiedä mutta itse tykkään neuloa pitsiä mieluummin kuin pelkkää sileää. Tosiasia että neuloessani näitä mietin myssyn saajia. Jos sairauden takia naiselta lähtee se kruunu eli hiukset niin jos nämä vähänkään korvaavat sitä kruunua niin hyvä sitten.

Harmaan mallikuvio on japanilaisesta kirjasta jolla kuviolla muutamat pitsisukat olen neulonut. Ajattelin nyt hyödyntää kaunista mallia myssyynkin. Muuten meni helpolla niin kauan kun ei tarvinnut ajatella myssyn päälaen kavennuksia. En niitä mihinkään ylöskään kirjannut että seuraavassa myssyssä täytyy taas pähkäillä omat kavennukset.

Harmaa lanka on Susulta saatua lahjoituslankaa josta kevättalvella neuloin yhden harmaan myssyn. Tein silloin vaaleanpunaisenkin ja viedessäni ne silloiset myssyt puotiin sain vajaita keriä mukaani jotka lupasin hyödyntää jossain välissä. Nyt tuli se väli. Ihanaa 100% merinovillaa kului vain 40g. Neuloin resorin 2½:n sukkapuikoilla ja pitsiosuuden 3:n pyöröllä.

Tämä toinen myssy on omista varastoistani ohutta puuvillalankaa. Lankaa kului 53g ja neuloin 2½:n pyöröllä. Kyllä on iso ero neuloa merinovillaa ja tätä joustamatonta puuvillaa mutta molemmille löytyy varmaan käyttäjänsä.

Tässä pv-myssyssä on sama kuvio kuin edellisessä oranssissa myssyssä jonka esittelin pari viikkoa sitten eli virolaisesta pitsikirjasta otettu. Sama juttu kuin ylemmässäkin myssyssä eli itse piti kehitellä päälaen kavennukset ja muistiinpanoja ei tietenkään ole seuraavaa myssyä silmälläpitäen.

Raitasukat isälle ja pojalle

Raitasukkia tulee useammatkin parit. Nyt on vuorossa sukkia miespuolisille vastineeksi edellisistä vaaleista naisten sukista. Vaikka eihän näissä väreissä missään sanota että juuri tietylle sukupuolelle. Itse nyt vaan keksin sen kun tiedän kenelle neuloin.

Isommat sukat on kokoa terän pituus 27cm ja 81g. Pienemmät 19cm ja 57g. Molemmat neulottu 2½:n puikoilla. Juuri sopivat isälle ja pojalle. Lankoina musta Nalle pussilankaa ilman vyötettä ja kirjava Nalle marjaretki, lakka. Ajattelin ensin neuloa jotain kirjoneuletta mutta totesin ettei tule hyvä kun tuossa marjaretkessä on niin pitkät lankahuoksut yksiväristä ja osa taas pätkällistä jossa väri vaihtuu 1cm:n välein.

Nyt reipastuin niin siitä ensimmäisestä omenapiirakan leipomisesta että sain aikaiseksi toisenkin tehtyä. Tämä on luumupiirakka kun sitä herkkua on enemmän saatavilla meidän puutarhassa tällähetkellä.

Puuvillainen sytomyssy

Kaivoin taas tämän tiskirättimallin tuolta muistojen sopukoista. Olen neulonut männävuosina muutaman rätin juuri tällä kuviolla kun se on mielestäni niin kaunis. Kun on muutama vuosi väliä edellisistä niin ei tahtonut muistua mieleen että mitä muutama oudommantapainen merkki tarkoittaakaan.

Sytomyssyhän tästä tuli vaikkakin aika pieneen päähän. Hyvin marinoitunutta 90-luvun lankaa niinkuin joku mainitsi ja niinhän se on. Tuo puuvillalanka on sellaista ettei se yhtään jousta. Ei voi siis neuloa samoilla silmukkamäärillä kuin ohuesta merinovillalangasta. Kyllähän minä siinä resorin alussa vähän mittailin että miten monta silmukkaa pitää luoda että mahtuu päähän. No eihän se sitten kuitenkaan toimi kun neuletta alkaa olemaan puikoilla muutama mallikerros. Tuo kuvio itsessään kiristää silmukoita.

Mallikuvio löytyy vanhasta virolaisesta kirjasta missä ei ole valmiita ohjeita. Vain mallipiirroksia joka sopii mulle oikein hyvin ettei tarvitse ohjetta lukea rivi riviltä. Kuvio on jaollinen 12:lla ja loin sitten silmukoita 120. Neulottu 2½:n pyöröllä paitsi päälaen kavennusten ollessa loppusuoralla vaihdoin sukkapuikot. Lankaa kului 50g.

Tänään tapahtui ihmeitä. Ei varmaan kenenkään muun mielestä mutta minun mielestä kyllä. Vaati suunnatonta ponnistusta että sain paistettua pienen omenapiirakan. Vuosi vuodelta tuntuu aina vaan vaikeammalta irrottautua puikoista ja ottaa kakkuvispilä kauniiseen käteen. Vaikka ei noita omenia tänävuonna tule paljon mitään. Mustikkapiirakat jäi paistamatta kun ei niitäkään liiemmälti löytynyt. Luumupaistosta pitäisi vielä koettaa kun niitä tulee sitten ylenmäärin eikä jakseta kaikkia tuoreeltaan syödä.

Hapantakin oli tuo omenapiirakka kun vähensin pohjataikinasta sokeria kun se on nykyään niin suurta myrkkyä. Ripottelin tuohon omenien päälle vähän mutta se haihtui kai ilmaan uunissa paistuessa.

Raitaa parittain

Tässäpä sukkapari äidille ja tyttöselle. Ovat sitten kuin kaksi marjaa. En ole ennen tuosta aloevera-Nallesta mitään neulonutkaan. Olipa yllättävä positiivinen kokemus tuo valkoinen lanka. Ihan kuin jotakin vielä enemmän laatulankaa olisi käsitellyt. Tuota punertavaa Nalle puolukkaa en osannut yksistään lähteä neulomaan. Ensin oli ajatuksena tehdä jotkut kirjoneulesukat mutta langan värivaihtelut eivät sopineet suunnitelmiin. Niinpä sitten tein kaikkein yksinkertaisimmalla tavalla kahdella langalla eli vallan raitaa. Valkoisella kaksi riviä ja punertavalla kolme.

Neuloin varren molemmissa kolmosen puikoilla ettei vaan kiristä sukka jalkaan laitettaessa ja terät molemmissa 2½:n puikoilla. Isompiin meni lankaa 66g, terä 24cm ja pienempiin 52g, terä 20cm.

Edellisviikolla kun vanhempi poika oli vielä kotona kesälomalla niin hän onnistui ottamaan sellaisesta perhosesta kuvia jota ei ihan joka kesä näekkään. Amiraalihan se oli kun netistä kuvia ja infoa löytyi. Eipä se tahtonut kauaa paikallaan pysyä ja oli vaan yksi yksilö. Tykkäsi tuosta meiramin kukinnoista niinkuin muutkin siivekkäät.

Näin sen saman perhosen vielä viikollakin kun oli aurinkoisia, lämpimiä päiviä. Sitä se on tämä ilmaston lämpiäminen että tännekin lentää perhosia jotka muuten majailevat tuolla etelämpänä. Hyvä kamera kun on niin näkyy miten pehmeää karvaa on perhosen selässä, siipien välissä.