Loistavat niityt-säärystimet

Kyllä oli kivat neulottavat nämä säärystimet. Hamuilin Puikkomaisterin sukkakirjasta jo seuraavia pitkiä sukkia joista voisin seuraavat säärystimet neuloa.

Siis nämähän ovat Loistavat niityt ja kyllä niin tykkäsin neuloa. Välillä oli vaan vaikeutta lankojen kanssa että mitä laitan. Säärystimessähän voi käyttää sellaisiakin lankoja jotka ovat 100% villaa tai alpakkaa. Väreinä on siis oikein mun mielivärejä, paitsi nuo harmaa ja ruskea. Niitä vähemmän löytyy varastostani mutta onpa jokunen kerä jostain eksynyt. Huvitti tuo kärpänen kun meinasin laittaa violettina. Tiesin että minulla on yksi ruskea alpakka-kerä jonka olin ostanut jonakin vuonna Dropsin hihattomaan kirjoneulekaarrokepuseroon. En sitä siihen sitten laittanut kun se ruskea värinä hävisi muiden joukkoon. Löysin sen sitten kuitenkin ja tuohon se sopi kuin "nappi silmään". Vähän normaalia karvaisempi lanka oli kärpäseksi ihan hyvä. Enpä olisi uskonut että kärpäsestä vielä tykkäänkin.

Lankoja näihin meni 150g ja neulottu 2:n ja 2½:n puikoilla. Neuloin molempia samanaikaisesti aina mallikerran ensin toiseen ja sitten toiseen.

Tällainen on nurjalta puoleltaan. Minä päättelen langanpätkät vanhanaikaisesti eli parsineulalla vaan. Enkä koskaan jätä 5cm:ä pidempää pätkää pääteltäväksi. Kun sen hyvin parsineulalla pujottelee, niin ei ole reikää tullut käytössä. Itse ihmettelen kun toiset jättää 30cm:n pätkänkin ja sitten on niitä turhia jämäpätkiä vaikka kuinka paljon. Onhan noita videoita youtubessa että miten neuloessa langanpäät kuljetetaan mukana mutta en ole jaksanut perehtyä niinkuin en niihin solmujuttuihinkaan. Äiti aina sanoi ettei neuleeseen saa solmua tehdä langanjatkossa ja sen olen muistanut.

Kirjoneuletta silmien iloksi

Taas jäi kirjoneule niin vahvasti puikkoihin ettei irtoa millään. Minä kun tykkään iloluontoisista langoista niin tässä saan oikein irroitella. Vaikka lankavarastoni on suuri, niin vähän siellä on näitä yksivärisiä lankoja. Täytyykin muistaa hamstratessa etten enää sorru kaikenkukertaviin vaan ostan yksivärisiä jos nyt yleensä tarvitsee mitään ostaa. Näihin voin käyttää kaikkia ihqu-ihania lankoja joita olen marinoinut vuosia.

Mallihan on Puikkomaisteri Tiinan: Loistavat niityt, hänen viime elokuussa ilmestyneestä sukkakirjastaan. Siinä toteutettu ylipolven sukkina, mutta minä kun en raaskisi pitää ollenkaan jalkapohjien kulumisen ja rikkimenon takia, niin teenkin säärystimet. Voi sitten aina vaihtaa sukkia ja sääret pysyvät samoina.

Kyllä noita kapeampia kuvioita vielä neuloo mutta tuo puna-valkoinen ohdake-osuus vaatii tarkkaa silmäilyä ohjeesta. Huomasin tosin eilenkin että oli jostain kohdin jäänyt yksi valkoinen silmukka neulomatta, mutta eihän sitä kukaan muu tiedä mistä, jos kohta itsekään.

Piti jotain huivia aloittaa mutta kun alkaa nämä säärystimet tökkimään, niin sitten vaihdan.

Joulukalenterisukat ja Ditherit

Tässä viimeiset valmistuneet sukat tämän vuoden puolella. Noita vaaleapohjaisia joulukalenterisukkiahan neulottiin joka päivä aina jonkun tietyn kerroksen verran. Pari päivää ennen aattoa oli pakko jättää nämä huilaamaan että sain valmiiksi nuoremmalle tytölle lupaamani Dither-sukat.

Vasta eilen sain neulottua kantapäät minulle ihan oudolla tyylillä. En ole koskaan tehnyt tuollaisia kantapäitä jotka neulotaan jälkikäteen. Ihmeesti ne vaan istuu jalkaan, ei voi valittaa.  Eipä voinut välillä sovitella kun ei ollut kantapäälle tilaa. Muutenkin tulivat niin piukeat että saa rasvan kanssa vetää jalkaan. No tiedänhän minä että kyllä ne löystyvät kun vähän aikaa pitää. Vaaleutensa vuoksi parasta olisi ottaa yösukiksi käyttöön. Meillä ei koskaan ole niin puhtaat lattiat että uskaltaisi valkoisilla sukilla kävellä.

En jaksanut ihan noudattaa sääntöjä kun muutenkin meni turhan kauan valitessa kuvioita ja lankoja niihin. Itselleni kun tein niin otin tottakai sen värisiä lankoja että omaa silmää miellyttää. Tottakai kuviotkin sai itse valita. Minä käytin Fair Islen neulemallit-kirjaa kun sieltä niin sopivasti löytyi jo valmiiksilaskettuja mallikuvioita. Bloginpitäjät Neulisti ja Vyyhti vaan antoivat osviittaa. Lankoja meni siis 92g:n verran ja neulottu 2½:n puikoilla, tosin kolmoset olisivat olleet sopivammat. Kirjoneule kun aina vetää kasaan, ainakin minulla.

Äidin vanhat vasemmalla ja tyttären uudet oikealla

Sitten nämä Ditherit. Mallihan oli minulle tuttu jo viimesyksystä kun tein omat sukkani sillä. Tyttö vaan halusi samanlaiset. Taisivat olla hänenkin mielestään kauniit. Samat langat käytössä kuin omissanikin eli punasävyinen on Neuleunelmien lankaa ja ruskea Heritagen. Paino sukille 70g ja neulottu 2½:n puikoilla paitsi kärki 2:n ettei jäänyt harvaksi.

Vielä tähän loppuun nurjat puolet molemmista sukista ja uuden vuoden toivotus.

Joulu 2015

Tällä vanhalla joulupostikuvalla toivottelen kaikille blogitutuille ja tuntemattomillekin

Rauhallista ja mukavaa joulua!

Muistan koko pienen ikäni haaveilleen ristipistojen teosta. Meille tuli kotiin Kotiliesi ja siinä varmaan oli joitain mainoksia näistä kauniista töistä. Enkä sitten vieläkään tohtinut aloittaa vaikka olin jo itse tienaamassa. Sitten tulivat nämä ruuhkavuodet lapsineen ja muine kiireineen. Vasta vähän yli nelikymppisenä sitten tilasin ensimmäiset ristipistotyöt ja olipa se koukuttavaa hommaa. En niitä kotona niinkään ehtinyt tehdä mutta jokaviikkoisella äitini luona käynnillä oli aina joku pistotyö mukana. Omat tyttönikin sain innostumaan hetkeksi mutta nyt on meillä kaikilla olleet työt tauolla. Minulla jokunen keskenkin mutta jospa joskus taas.

Kirjoneulekimaraa

Eipä tule valmista ennen joulua. Ainakaan noista vaaleista sukista jotka ovat ne joulukalenterisukat. Tykkään itse valita kuvion tuohon joka päivälle ja siinä tahtoo mennä tuhottomasti aikaa. Varsinkin jos yrittää Pinterestistä etsiä sopivia kuvioita. Siinä tahtoo välillä eksyä luvattoman kauas aiheesta ennenkuin havahtuu että mitä sitä olikaan etsimässä.

Monet kuviot olen tosiaan ottanut kirjasta Fair Islen neulemallit. Minun värimaailmaani kun ei se sininen edelleenkään ole päässyt niin täytyy vaan etsiskellä varastoista noita vihreän ja punaisen eri sävyjä. Keltaistakaan ei liiemmälti löydy. Jossain pätkävärjätyissä kerissä muutama metri löytyy. Tulinkin nyt siihen tulokseen että pitääpä käydä lankaostoksilla sen verran että jonkun kerän tai edes yhden ostan keltaista varastoon, kun sitä silloin tällöin johonkin tarvitsee.

Nuo toiset sukat tuossa kuvassa ovat toisintoa eli samat Ditherit jollaiset vuosi takaperin neuloin itselleni ja ovat jalassa tälläkin hetkellä. Sukat ovat nuoremmalle tytölleni joululahjaksi jos valmistuvat ajoissa.

Sitten näytän helpon tavan pitää pieniä vyyhtejä kerittäviksi. Kun välillä niin laiskottaa ettei jaksa kerinpuita viritellä mihinkään. Tosin tuo onnistuu vain aika pitkän vyyhdin kanssa. Sopiva kuitenkin tälle mun vyyhdintekolaitteelle.

Pienemmät Mariket

On se tuo Marike-malli niin kiva neulottava että piti taas yhdet sukkaset tehdä. Kävi vaan semmonen töppi että loin silmukat liian tiukoiksi alotuksessa. Itselleni koitin jalkaan tuossa kantapään jälkeen, niin en saanut nilkan kohdasta eteenpäin. Ajattelin sitten että tehdään kerrankin pienemmän koon sukat. Näissä terän pituus on noin 20cm että oliskohan joku 32/33 koko. Kyllä näillekin pitäjä jostain löytyy.

Lankana on Drops Delight väri 12 eli sateenkaari. Kuvassa taas haaleutta vaikka muuten liiankin värikäs omalla näytöllä. Neulottu 2½:n puikoilla ja lankaa meni 42g. Värit päinvastoin sukissa kun on neulottu eri suunnista kerää.

Olen nyt alkanut muutaman viimeisen sukkaparin osalta viimeistelemään itsekin kun huomasin kuinka kostutus ja pyyheliinan sisään laitto painon alle auttaa. Tulee ihan kuin silitetyt mutta ei ole pilattu kuumalla raudalla. Muistan vaan yhdetkin sukat jotka vanhin poikamme sai pienenä isomummolta ja sukat oli pilattu silittämällä. Se on varmaan joskus ollut tapa viimeistellä. Minä en ole oikeastaan viimeistellyt koskaan ennen tätä syksyä. Aina nuo on jalkaan passanneet.

Joulukalenterisukkaa

Nyt on vähän alkua pidemmällä jo nämä joulukalenterisukat. En ihan noudattanut eilisen päivän ohjetta kun päivän raita julkaistiin aamulla mutta ohjeena oli että väri on linnan juhlien ensimmäisen naishenkilön puvun värinen. Neuloin raidan jo päivällä kun olin varma että mun silmiini ensimmäinen väri on fuksia.

Niinpä vaan meni väri nappiin kun Presidentin puolison Jenni Haukion puku oli mieliväriäni. Todistelin itselleni etten näe muita värejä ennen jos ei ensimmäinen puku olisi ollut oikea väri. Muillahan se voi tietysti olla joku muu väri. Jos olisi juhlien katsomisen aloittanut vaikka myöhemmin. Kuvioita olen alkanut etsiä kirjasta Fair Islen neulemallit kun siellä on sopivasti eri kerrosmäärillä niinkuin eilenkin oli 6 kerrosta. Silmukkamäärät ei ihan täsmää mutta eipä sen taida olla niin tarkkaa kunhan ei ihan keskellä jalan päällystä ole vaihtokohta.

Tällainen neulominen on kivaa kun tulee vaan muutama kerros päivässä yhteen sukkaan. Ehtii sitten muutakin siinä sivussa.