Mämmijäätelöä ja chiliä

Nyt puhutaan taas vaihteeksi syömisestä. Viime viikonlopun herkut olivat ihan erilaisia kuin tämän.

Kun on tuo pääsiäinenkin jo niin lähellä, niin ostettiin mämmijäätelöä. Se olikin ihan hyvää vaikka erikseenkin hyviä ovat. Vaikka tämäkin paketti oli tarjouksessa, niin olihan sillä vielä hintaa kun oli kyse vain puolesta litrasta.

Sitten tähän viikonloppuun. En muista että mistä juttu sai alkunsa mutta mikrotuki haki netistä tietoa että chili on niin mahdottoman hyvä tuote moneen vaivaan ja niitä vaivojahan on tähän ikään jo ehtinyt karttua monenmoisia. Oltiin sitten ukkoni kanssa viikonlopun ruokaostoksilla ja löytyihän sitä tuoretta chiliä. Ostettiin tämä miedompi laatu ensin vaikka tulisempaa olisi saanut irtomyynnistä puolet halvemmalla kilohinnalla kuin tämä valmiiksi pakattu.

Minähän en ole koskaan pitänyt tulisesta ruoasta, enkä edes Tapascosta, toisin kuin mieheni. Eilenillalla sitten maistettiin, jopa minäkin pienen palan sen jälkeen kun olin saanut miehiltä kommentin että uskalsin maistaa. Vähän se tuntui kielen päässä mutta ei sen enempää. Tänään päivällä kun syötiin päiväruoka, niin ukkoni otti siitä aloitetusta chilistä sen lopun eli sen pään mistä chili on kiinni kasvaessaan. Seurattiin mielenkiinnolla että mitä tapahtuu. Saatuaan parin sentin palan suuhunsa ukkoni sanoi kerran "hik" ja naaman ilme muuttui. Me muut ratkesimme nauruun. Oli niin hullunkurinen ilme hänen kasvoillaan. Vaikka niiden chilien piti olla mietoja, niin ei se ihan niin ollutkaan. Vanhempi poikamme testasi myös pienellä palalla ja tuli kanssa kerran se "hik" ja alkoi naama punoittaa.

Minä uskalsin maistaa vain semmosen kolmen millimetrin palasen ja sekin poltteli suuta sen verran että mietin toisenkin kerran että kannattaako itseään kiduttaa moisella vaikka miten terveellistä olisi. Vaatii kyllä totuttelemista minulta että chilin syöjäksi alkaisin. Kyllä siitä chilin syömisestä hauskaa on riittänyt koko päiväksi.