Miia-kintaat

Olipa urakkaa näiden kintaiden valmiiksisaamisessa. Kun selasin sitä Puikkomaisterin Lapaskirjaa niin tällä mallikuviolla olevat Miia-sormettomat hyppäsivät heti silmille. Vaan minä järkevänä ihmisenä suunnittelin heti että teen samalla kuviolla kintaat kun eihän tähän aikaan vuodesta tarkene pyörällä ajaa jos sormet ovat ilman suojaa. Minulla kun on muutenkin niin huono verenkierto käsissä ja jaloissa.

Sormettomien mallissahan peukalonpuolikas on tehty kiilalisäyksellä ja yksivärisenä. Minä jatkoin edellisissä neulomissani kintaissa hyväksi havaitsemaani peukalonmallia eli lisäsin silmukat tuossa peukalon syrjässä. Edellisen kirjoitukseni päätin siihen että jäin miettimään miten neulon peukalon että saan siitä samankuvioisen kuin koko kinnas. Kyllä moni asia yön aikana hautuu ja valmistuu. Kun illalla olin asiaa ennen nukahtamista ajatellut niin aamulla se visio oli valmis ja peukalo syntyi juuri niinkuin olin ajatellutkin.

Vaikka tuo mallikuvio näyttää monimutkaiselta niin ei siinä onneksi neulota kolmella langalla yhtäaikaa kuin yhdellä kerroksella. Minä kun en jaksa sitä lankadominanssia noudattaa niin aina on langat solmussa ja sekaisin mutta en siksi ole vielä koskaan joutunut lankoja katkomaan kesken neulonnan. Kyllä ne aina muuten on selvinneet.

Lankoina tässä viininpunainen Wollmeisen 100% merinovilla ja vihreä ja pinkki 100% alpakka. Neulottu siis 2:n ja 2½:n puikoilla mutta 3:n puikot olisivat olleet kohdallani sopivammat kun käsialani on tiukanlaista. Kinnaspari painaa 73g.

Kädenlämmittimiä tarvitaan nyt

Nyt on se edellisen kirjoituksen alussa mainitsemani huivi ollut valmiina muutaman päivän mutta ei saa pingotukseen. Selkä on niin ärtsy etten sitä viitsi enää enempää ärsyttää lattialla konttaillen. Kun en ole niitä pingotusrimoja ukoltani saanut. Hänellä on iskenyt hirveä siivousvimma autotallissa. Milläs siinä enää mitään mun rimoja ehtisi väkästämään. Sitten kun tulee kylmä niin sitten ei tarkene autotallissa mitään semmosta tehdä mitä paljain käsin muuten. No ei noita huivejakaan ihan joka kuukausi tarvitse pingotella. Laitan ojennukseen sitten kun selkä antaa myöden.

Tämän kinnashankkeen kanssa olen puolenviikkoa nyhrännyt. Mallihan on Puikkomaisterin Lapaskirjasta Miia-sormettomien mallikuviolla. Tykkäsin kuviosta heti kun sen ekakerran näin. Ohuet langat vaatii tämä malli ja pienet puikot. Alotin 2:n puikoilla nutta piti vaihtaa 2½ tuossa ennen peukalokiilan aloitusta. Ranne saa ollakin tiukka mutta tuntui peukalon kohdaltakin aika jämptiltä että jouduin purkamaan muutaman rivin. Sehän miulta onnistuu, meinaan purkaminen.

Kirjan mallissa peukalokiila on erilainen ja pelkästään yksivärinen. Minä taas tykkään että täytyy olla samanlainen kuin koko kinnas ja teinkin lisäykset syrjään. Nyt on enää yksi ongelma että miten saan kerroksenvaihtokohdan muualle kuin keskelle peukaloa tuohon päälle. Sitä vielä illalla mietin ennen nukahtamistani. Ajatus on valmiina mutta toteutuksesta en sitten tiedä.

Ilona-lapaset

Ei meinaa millään tulla valmista kun on pitsihuivi viimekerroksellaan eli päättelyä vaille. Päättelykin vielä menee mutta se pingotus on sitä vihoviimeistä hommaa. Ottaa selkään ja ottaa polviin se nuppineulojen tikuttelu.

Nämä kintaat on vielä esittelemättä vaikka valmistumisesta on toki aikaa. Puikkomaisterin blogissa on kuva ollut esillä jo hänen Lapaskirjan ilmestymisestä lähtien. Kirjassa kuvaa ei ole kun siellä on samalla kuviolla olevat Ilona-sormikkaat ja -kämmekkäät. Testineuloin nämä Ilona-lapaset vaikka tuo lankojen väri ei oikein sovi mun värimaailmaani.

Langat ovat Lana Gatton ja ihanan pehmoisia. Vaaleanruskeassa vyötteessä 60% merinovillaa ja 40% kamelinkarvaa ja tuossa kirjavassa 50% alpakka ja 50% merinovilla. En nyt sitten yhtään muista kumpi lanka on kumpaakin kun vyötteet ovat pussissa erillään loppulangoista. Kintaat painavat 70g ja neulottu niinkin suurilla puikoilla kuin 3,5 ja 4.

Vielä kuva kaktusrivistöstäni. Osa teki kukkia jo elokuussa ulkona ja nyt sitten sisällepääsyn jälkeen enemmän.

edit. Tarkistin Puikkomaisterilta noiden lankojen ja vyötteiden paikkansapitävyyden ja oikein olivat tuossa kuvassa. Tummanruskea kamelia ja harmaa alpakkaa.

Koirankarva- ja lampaanvillakintaat

Tuolla kun seikkailee Pinterestin puolella niin aina tarttuu silmiin jotain sellaista että hetikohta täytyy saada puikoille. Tämä malli on oikeasti Ravelryssä maksullisena ohjeena mutta löysin tuon kaaviokuvan yksinään ja enhän minä muuta tarvitsekaan. Silmukkamäärän voi määritellä langan mukaan ja valita puikot. Peukalon mallipiirrosta en löytänyt kuin vasta eilen ja se oli jo myöhäistä kun olin peukalot neulonut ja langat katkaissut.

Kaaviokuvan alla oli pari erillään olevaa pienempää kaaviota ja luulin että ne olisivat olleet rannekkeen tekoon. Ihmettelin vain että kovin on pienet silmukkamäärät ja tulee tosi tiukka ranneke kun on vielä kirjoneuleesta kysymys. No aloitin kuitenkin sillä silmukkamäärällä ja lisäsin silmukoita ennenkuin alkoi peukalokiilan teko. Tykkäsin jotenkin tuosta peukalomallista kun lisäykset tulevat tuossa sivulla. Sekin hyvä puoli vielä että voi pitää molemminpuolin, niin kuluu tasaisesti. Yleensähän kämmenpuoli menee rikki kovassa käytössä ja käden selkä jää ehjäksi.

Eipähän mene lumi kintaaseen, on niin tiukka ranteesta. Kyllä se venyy kun hetken käyttää. Harvoin tulee sopivat kintaat sormien puolesta mutta tässä mallissa oli pituutta tarpeeksi eikä yhtään liikaa.

Tilasin tuolta fb:n puolelta jostain neuleryhmästä tätä valkoista lankaa jossa on 30% kuvaszkoiran karvaa ja 70% lampaanvillaa. Sukkina ei varmaan kestäisi kulutusta mutta kintaat on eri juttu. Punainen lanka on Zeldan käsinvärjäämää Pirtin Kehräämön 100% kampavillaa. "Hulda Huoleton" on tuon punaisen langan nimi. Yhteispaino kinnasparilla on 62g ja neuloin 3:n puikoilla.

Kauluribuumi jatkuu

Vielä sain aikaiseksi kaksi kauluria samalla mallilla. Tuo kaulan resoriosuus on sellaista aivotonta neulottavaa että sitä voi neuloa missävain. Pitsiosuus vaatii vähän mallin seurantaa vaikka sen jo melkein osaan ulkoa.

Nämä on neulottu noista vyötteiden osoittamista langoista ja molemmat ovat kaulalle ystävällisiä. Riippuu tietysti kuinka herkkä on kestämään villalankaa. Molemmat kaulurit sopivat lapsille tai aikuisille. Joustava osuus kyllä antaa myöden. Yritin saada langat menemään loppuun mutta vihreästä jäi 2g ja valkoisesta 4g. Siis alunperin 50g:n keristä on kyse. Neuloin 3:n sukkapuikoilla resorin ja vaihdoin pitsineuleeseen pyöröpuikot.

Taaskaan en tehnyt ihan ohjeen mukaan kun en siitä virkkaamisesta niin välitä. Reunahan pitäisi virkkaamalla päätellä mutta minä neuloin. Olen vähän joka kauluriin tehnyt erilaisen reunan. Testannut vähän sitä ettei mene vallan kippuraan kun päätöskerros on tehty.

Mallihan on Pinterestistä ja sieltä jostain venäläiseltä sivustolta. Onneksi on selvä mallipiirros ja noiden merkkien selityksen olen saanut joltain ystävälliseltä ihmiseltä fb:n jostain neuleryhmästä.

Pari kauluria

Tämä kaulurimalli on tosi kivaa neulottavaa tuosta pitsistä alkaen. Tuo kaulaosa on liiankin yksitoikkoista. Kun ei voi pitsiä tehdä kokonaan alusta lähtien sen reikäisyyden takia. Ei lämmittäisi kun tuuli puhaltelisi rei´istä sisään.

Kumpikaan ei ole ihan tarkkaan ohjeen mukainen. Lankojen erivahvuudesta johtuen laitoin jo alkuun eri silmukkamäärät. Vähän sitäkin ajattelin että tuleeko lapselle vai aikuiselle. Viikon verran pähkäilin tuota pitsin aloitusta resorin jälkeen. Mikä siinä välillä onkin kun matikkapää ei toimi, ei sitten millään. Vaikka oikein koneella laskin että montako silmukkaa pitää lisätä että tulee mallikuvio kokonaiseksi, niin en meinannut osata säätää. Reunan tein molempiin vähän erilaisen. Aina pitää vähän säädellä omien mieltymyksien mukaan. Ohjeessahan päättely tehdään virkkaamalla mutta minä vain neuloin.

Tuo vihreä lanka on Zeldan käsinvärjäämä "Sammalmättäällä". Ihana lanka joka sisältää 50% merinovillaa ja 50% silkkiä. Ei kyllä kaulaa kutita herkimmälläkään. Puolet 100g:n kerästä jäi vielä tähteeksi ja neuloin 2½:n puikoilla. Vaaleanpunainen lanka vanhaa Novitan Bambinoa, 100% villa ja neuloin 3:n puikoilla. Lankaa meni 40g. Ei kutita jälkimmäinenkään lanka kun kaulaa vasten koitin kerää.

Vanha villatakki

Välillä kaapista löytyy aarteita joita ei raaski hävittää eikä kirpparillekaan viedä.

Tällä villatakillakin on ikää jo yli 40 vuotta. Olen neulonut sen joskus -73 tai -74. Valkoinen lanka on äitini rukilla kehräämää ja punainen on ostolankaa. Mallikuviot mistä lie. Ei silloin mitään neulelehtiä enemmälti ollut mutta Kotiliesi sentään tuli kotiini. Jos siinä sitten olisi ollut ohje tai vaikka ei ohjetta niin nuo mallikuviot. Toinen vaihtoehto voi olla Yhteishyvä jossa oli silloin tällöin neuleohjeita niinkuin nykyäänkin.

Olen silloin jo ymmärtänyt että pitkiä lankajuoksuja ei voi jättää nurjalle. Tuossa yhdessä kuviossa on jäänyt sitomatta mutta näyttää nuo pari lankaa pysyvän ojennuksessa. Vieläpä olen senkin tajunnut ettei voi sitoa samasta kohtaa tai näkyy pahasti oikealle puolelle. Äitini on varmaan silloin opastanut kun hänkin oli kova neulomaan ja mielellään neuloi kirjoneuletta.