Aina ei ehdi viikossa saada valmiiksi mitään uutta neulottua niin täytyy keksiä juttua vaikka sukkien parsimisesta. Sitäkään kaikki eivät viitsi tehdä vaan heittävät reikiintyneet sukat roskikseen. No voihan se olla ettei parsinneulaa edes omista eikä osaa parsia. Joskus reiät ovat joko niin suuria tai sitten muuten erikoisen mallisia että tuntuu helpommalta kutoa paikka reiän päälle ja ommella se käsin kiinni.
Tämä eka pari on omani jonka olen voittanut joskus aikoja sitten jonkun blogiarpajaisista. Oli monta paria hänellä arvottavana. Nämä oli mun mieleen mutta koko oli vain 37. Ajattelin että kyllä ne jollekin sopivat vaikka meillä ei niin pienijalkaisia enää ollutkaan. Sukantekijä oli varmaan leveäjalkaisempi kuin minä jolla on 40 numeron jalka. Pitkä ja kaita kuin naisen paita on vanha sanonta. Koitin sukkia jalkaani ja sopihan ne. Siitä leveydestä tuli pituutta tarpeeksi. Sukat on kudottu erivärisistä Dropsin Fabel-langoista erilaisilla kuvioilla. Lanka on ohutta mutta on ihmeesti kestänyt kulutusta. Harmaa lanka on paljon enemmän nyppyyntynyt kuin nuo värilliset.
Toinen pari on jonkun edesmenneen mummon tai tädin kutomat mieheni puolelta. Hänellä ne ovat olleetkin käytössä. Ihmettelen vaan noita pieniä reikiä että miten ne tulevat käytössä. Joku jo facen puolella arveli että ovatko koinsyömiä. Sanoin etteivät ole kun reiät ovat kuin huopuneet reunoiltaan. Joskus näissä uudemmista langoistakin kudotuissa tulee tuota ilmiötä. Enemmän mieheni sukissa kun hänellä on kuivemmat jalat. Olisikohan se jalkojen karheus sitten syynä. Yleensä kyllä parsin sukkia mutta joskus saa äkimmin valmista kun kutoo paikat ja ompelee kiinni sukkaan. Vaikka tuossa oli pieniä reikiä niin ajattelin että kestää taas paremmin kulutusta kun on paikkaa laajemmalti kuin vain reiän kohdissa.
