Kool-Aid värjäystestausta

Hetihän se piti tehdä testivärjäys sillä sokeroidulla Kool-Aidilla. Otin vaan tuollaisia pieniä lankanötteröitä, missä ei ole edes vyötettä mukana. Olen saanut lankoja yhdeltä vanhalta mummelilta ja osa niistä on aina akryyliä mutta näyttää näihin ainakin väri tarttuneen.

Tuossa suurimmassa on lankaa 26g ja se vaikutti kovin villaiselta. Kerä oli ihan puhtaan valkoinen. Nuo toiset olivat varmaan niitä pilkullisia luonnonvalkoisia, 7-veljestä tai mitä niitä oli yhteen aikaan kun oli sotkettu roskia hyviin lankoihin.

Värjäsin ensin tuon 26g silleen että laitoin pieneen vesitilkkaan kukkurakahvilusikallisen (pienempi kuin teelusikka) sitä mehujauhetta ja ilman sekoittamatta kaadoin sitä mehua toiseen astiaan. Sokeri mikä jäi pohjalle, huuhtelin lasiin juotavaksi. Laitoin neljä tuollaista satsia lasikippoon lisäten vettä vähän ja kastellun langan. Sitten mikroon vähäksi aikaa että kiehahti. Annoin jäähtyä vähän aikaa omassa liemessään ja huuhtelin parista vedestä. Ei se lanka minusta mitenkään tahmeaksi jäänyt. Ehkä vähän jotenkin kovemmaksi.

Noissa pienemmissä tein niin että laitoin pari lusikallista suoraan veteen, enkä lirutellut mehua pois vaan sekoittelin sen sokerinkin ja laitoin lankatupsut siihen mehuun ja mikroon. Jäähdytys ja huuhtelu. en huomannut pahemmin tahmeutta.

Enemmän joutuu käyttämään ainetta kun siinä on se sokeri mukana että voi olla että samoihin hintoihin menee niiden ilman sokeria olevien pussien kanssa.

Testattu siis on, ettei lanka siitä sentään pilalle mene että sokerissa uittaa. Tämmöisiä pieniä lankanötteröitä jos on niin niitähän voi värjätä millä vaan mikä kiinni tarttuu. Sitä en sitten tiedä että pysyykö väri miten mutta huuhdellessa ei ainakaan väriä lähde.

Joten jos on tullut ostetuksi purkki tuota mehujauhetta, niin käy se molempiin, sekä juomaksi että värjäyskokeiluihin.

Tuossa lankojen alla kansakoulussa merkkaamani pellavaliina.

Puuvillaisia africankukkia

Kun nyt kesäaikakin alkoi ja kohta jo pääsee pyöräilemään oikein kunnolla niin sitten täytyykin olla pyllyn alla tällainen suojus ettei satula hiostuta.


Siitä onkin kohta vuosi aikaa kun tein itselleni samanlaisen satulanpäällisen. Tämä menee lahjaksi eräälle joka tykkää enemmän sinisestä kuin minä.

Virkkasin taas sillä ulkolaisella ohjeella jossa tulee yksi reunakerros pylväitä enemmän kuin esim. suomennetuissa ohjeissa. Paljonhan se on kiinni siitäkin minkäpaksuisia lankoja käyttää. Minulla on sekä villa- että puuvillalangat sieltä ohuimmasta päästä.








Viimeksi kun hehkutin että olin löytänyt ison purkin värjäysainetta, niin täytyy nyt perua koko hehkutus. Niin siinä käy kun ahneeksi alkaa. Älkää vaan turhaan muut ostako samaa purkkia, ellei se sitten juomiseen kävisi. Siinä kun on lisättyä sokeria, niin tulee sokerista lankaa. Peikkotyttö heitti kommentin että oli värjännyt tahmeita lankoja.

No maistoin äsken sitä juomajauhetta. Otin pienen määrän vettä ja siihen vähän jauhetta. Pohjaanhan se sokeri valui, eikä ollut yhtään makeaa ennenkuin lusikalla hämmensin. Jospa tuossa joku päivä kuitenkin testaan pienellä määrällä lankaa. Ihan hyvänmakuista mehua oli, niikuin silloin aikoinaan 70-luvulla se Rymd.

Mua se onni taas potkaisi. Olin yksi voittaja Aikunaskareet-blogissa järjestetyssä arvonnassa. Minullakin kohta 10tonni tuossa laskurissa hujahtaa täyteen. Taidanpa pitää arpajaiset, annetaan hyvän kiertää. Teen siitä eri postauksen, ei siis ala vielä.

Pääsiäisjuttua

Enpä muista mistä blogista luin, että K-Citymarketista oli saanut ostettua Kool-Aid-mehujauhetta. Tämä oli tapahtunut joskus tammikuussa vaikka minä luin siitä vasta tässä pari viikkoa takaperin.

Eilen sitten suunnistin kauppareissulla K-Cityssä ensin mehuhyllyn luokse mutta eipä siellä mitään Kool-Aideja näkynyt. Sitten vaan sattumalta katselin semmoisen hyllyn tavaroita mitkä olivat Amerikasta peräisin. Siinähän se purkki odotti noutajaansa yhdellä hyllyllä. Eikä tosiaan ollut kuin yksi ainoa purkki. No minähän olin tyytyväinen siihen yhteenkin. Oli niitä varmaan useampikin ollut kun hyllyn reunassa oli sentään hintalappu, 6,95 euroa. Aika edullista verrattuna niihin pikkupusseihin kun tässä purkissa on jauhetta 538g.

Kun tuosta purkista tulee punaista niin vielä kun jostain saisi samankokoisen purkin vihreää juomajauhetta, niin pääsisin värjäämään niitä itsekehrättyjä valkoisia lankoja.

Neuloja on ollut vallan laiska tällä viikolla, eikä mitään valmista syntynyt. Mites sitä valmista syntyisikään kun aina vähän väliä joutuu purkamaan ja karvainen lanka ei sovinnolla purkaannu. Pelkään jo sitäkin että kohta ei langassa ole niitä karvoja ollenkaan kun monta kertaa edestakaisin vekslaa.

Näihin Pääsiäistunnelmiin tarjoan pienet munat jotka oli varattu virpojille mutta saadaan syödä ihan omalla porukalla. Pajunkissatkin jäi hakematta mutta kasvakoon seuraavaan vuoteen.

Mämmijäätelöä ja chiliä

Nyt puhutaan taas vaihteeksi syömisestä. Viime viikonlopun herkut olivat ihan erilaisia kuin tämän.

Kun on tuo pääsiäinenkin jo niin lähellä, niin ostettiin mämmijäätelöä. Se olikin ihan hyvää vaikka erikseenkin hyviä ovat. Vaikka tämäkin paketti oli tarjouksessa, niin olihan sillä vielä hintaa kun oli kyse vain puolesta litrasta.

Sitten tähän viikonloppuun. En muista että mistä juttu sai alkunsa mutta mikrotuki haki netistä tietoa että chili on niin mahdottoman hyvä tuote moneen vaivaan ja niitä vaivojahan on tähän ikään jo ehtinyt karttua monenmoisia. Oltiin sitten ukkoni kanssa viikonlopun ruokaostoksilla ja löytyihän sitä tuoretta chiliä. Ostettiin tämä miedompi laatu ensin vaikka tulisempaa olisi saanut irtomyynnistä puolet halvemmalla kilohinnalla kuin tämä valmiiksi pakattu.

Minähän en ole koskaan pitänyt tulisesta ruoasta, enkä edes Tapascosta, toisin kuin mieheni. Eilenillalla sitten maistettiin, jopa minäkin pienen palan sen jälkeen kun olin saanut miehiltä kommentin että uskalsin maistaa. Vähän se tuntui kielen päässä mutta ei sen enempää. Tänään päivällä kun syötiin päiväruoka, niin ukkoni otti siitä aloitetusta chilistä sen lopun eli sen pään mistä chili on kiinni kasvaessaan. Seurattiin mielenkiinnolla että mitä tapahtuu. Saatuaan parin sentin palan suuhunsa ukkoni sanoi kerran "hik" ja naaman ilme muuttui. Me muut ratkesimme nauruun. Oli niin hullunkurinen ilme hänen kasvoillaan. Vaikka niiden chilien piti olla mietoja, niin ei se ihan niin ollutkaan. Vanhempi poikamme testasi myös pienellä palalla ja tuli kanssa kerran se "hik" ja alkoi naama punoittaa.

Minä uskalsin maistaa vain semmosen kolmen millimetrin palasen ja sekin poltteli suuta sen verran että mietin toisenkin kerran että kannattaako itseään kiduttaa moisella vaikka miten terveellistä olisi. Vaatii kyllä totuttelemista minulta että chilin syöjäksi alkaisin. Kyllä siitä chilin syömisestä hauskaa on riittänyt koko päiväksi.

Africankukkia ja pitsineulosta

Nyt on vaan taas keskeneräisiä käsitöitä mutta ajattelin että tulee niin pitkä bloggausväli, jos en jotain kirjoittele. Levitin tämän Africankukkakedon olohuoneen matolle että näin paljonko sillä on kokoa tällähetkellä. Molemmissa päissä on niitä irtonaisia kukkia, jotka olen viimeisen vuoden aikana virkkaillut. Tuossa kokoa on siinä 120x160cm. Ajattelin että pituutta saisi valmiissa peitossa olla ainakin mun oman pituuden verran eli 170cm, ettei varpaille tule kylmä päiväunien aikana.

Lankoina on ollut aika paljon vyötteettömiä ja osin varmaan sitten akryylilankojakin. Jonkun verran NovitaFloricaa ja Nallen paksuisia lankoja. Suurin osa on kyllä villalankoja, joten siinä sivussa menee kyllä akryylikin kun kaikista ei osaa langan pehmeyden takia sanoa mitä se on. Koska langat ovat ohuemman puoleisia, olen virkannut yhden pylväskerroksen enemmän, muuten olisi tullut niin pieniä kukkia, ettei peitto valmistuisi ikinä. Alkuperäisessä englanninkielisessä ohjeessa oli tehty näin, niin minä myös. Piti linkittää se blogi mutta enpä löytänyt enää.

Minun peittoni on oikein sekametelisoppa mutta kuvastanee tekijää. Nyt pitäisi vaan ottaa oikein loppukiri ja tehdä valmiiksi. Kun tuo peiton ulkoreunakin täytyy vielä jotenkin viimeistellä ja se ei ole ollut mielessä että miten ja millä langalla ja värillä.

Vastapainoksi painavalle peitolle piti ottaa puikoille oikein hempeää ja pehmeää. Ihanan mohair/silkkilangan olen ostanut Susulta jo joskus viimevuonna ja aina välillä ovat kerät pyrkineet pois lipaston laatikosta. Mallista on tainnut myös olla puutetta mutta nyt löytyi. Selasin Haapsalu sall-kirjaa ja sieltä Pajulehekiri-mallikuvio pyrki esille muita pontevammin.

Tuosta kuvasta nyt ei saa mitään selvää mutta tulipa mieleeni että varjokuva kuviosta olisi kiva. Tämä tuleva pusero jäljittelee edellistä samankaltaista, jonka olen melkein loppuunpitänyt. Sehän oli Annan suunnittelema. Ei se rikki ole vielä mistään mutta kainaloiden kohdilta ovat karvat hävinneet, (siis puserosta, ei minulta). Kyllä se vielä arkipuserona menee. Tämä uusi on alkuun sitten pyhäpusero.

Purkuhommia

Tämmöistä käsityötä tälläkertaa. Nopeammin tuli valmista eli kerämuotoon kuin toisinpäin eli neulomalla. Toinen pieni kerä on angoralankaa. Siksi vähän erinäköistä.

Kesti kolme vuotta toteuttaa tämä uhkaus. Siitä on just tämänverran aikaa kun kirjoitin vanhassa blogissani että aion purkaa moisen lärpäkkeen. Kun on ihana lanka mutta malli ei sopinut minulle, niin mikä siinä muu auttoi kuin purkaminen.

Siis tässä olomuodossa nyt purettu jakku. Aina välillä käy näin. En aio kastella lankoja vaan neulon suoraan uudelleen kun tiedän miksi tuon kerärykelmän tahdon muotoutuvan. Tuo lenkkialpakka on itsessään jo silmukallista eikä mitään tasaista, niin siksi en sitä kastele. Nyt harmittelen että miksi en silloin aikoinaan ottanut kahta kerää tätä vaaleanpunaista kun toisen valitsin vaaleanvihreänä. Mitähän silloinkin on päässä liikkunut vai liekö liikkunut mitään järkevää ajatusta.

Kaulurista on ollut puutetta jo pidemmän aikaa, joten sellaiseksi tämä ehkä muotoutuu seuraavaksi kun lanka on ihanaa eikä pistele kaulan lähelläkään.

Olen koittanut virkkailla niitä Africankukkia oikein urakalla että tulisi jotain valmistakin. Ajatus on vaan kuin tuuliviiri, mieli halajaa jotain uutta tekemistä. Joskus pitäisi saada joku vanhempi ja kauan keskeneräisenä roikkunutkin valmiiksi.

Alpakkakirjoneule

Valmista tuli mutta ei kovin nopsasti. Sain tämän viimeisteltyä jo perjantaina kun luulin että eilen eli lauantaina olisin tätä jo tarvinnut. Minulla ei ole yhtään vaaleanpunaista pitkähihaista pooloa tai muutakaan samantyylistä puseroa joka olisi käynyt tuohon alle paremmin kuin kumpikaan kuvissa olevista.

Tuo pinkinpunainen kävisi muuten mutta pitäisi kaventaa hihoja kun ne on hitusen liian leveät. Toisaalta tuo poolo ei voi olla ihan ihonmyötäinen kun se on pelkkää puuvillaa ilman elastisuutta. Olen ostanut sen kirppikseltä ja maksoi 3€. Ihan vaikutti pitämättömältä.

Tämä musta oli silloinkin aluspuserona kun ensimmäistä samanlaista neuletta kuvattiin vähän runsas vuosi takaperin. Päivikki sanoi muistavansa tapauksen kun kirjoitin tuolla alempana että joku voi muistaakin mistä neuleesta on kyse. Mallihan on siis Garnstudion sivuilta Drops 122-41.

Muut langat ovatkin samoja Dropsin alpakkalankoja kuin siinä edellisessä samanlaisessa mutta tuo vaaleanpunainen on teeteen alpakkaa. Olin sitä joskus jostain ostanut 4x50g, joka riitti ihan hyvin ja jäi vielä tähteeksikin 15g. Jännäsin vähän siinä loppupuolella että riittääkö kun tein tuota suoraa sileää pitemmän matkaa kuin ohjeessa.

Tein numeroa suuremman kuin tyttöni pusero eli tämä on kokoa L. Tuntuu ihan hyvältä päällä eikä kinnaa kainaloista niinkuin silloin kun luulin sen numeroa pienemmän mahtuvan päälleni. Tämä minun neuleeni painaa 295g ja tyttöni 285g. Ihmettelin tuota pientä painoeroa kun sentään on erikokoiset neuleet. Metrimäärät sentään ovat melkein samat eri lankalaaduissa. Drops 165m/50g ja teetee 166m/50g.

Eilenillalla oli hetken semmoinen olo että mitä nyt. Olin siinä parsinut muutamat sukat eli virkannut paikat pohjiin. Sitten tuli mieleeni se Africankukkapeittoprojekti joka täyttää tänävuonna elokuussa jo 3 vuotta. Onhan se jo melkein koottu mutta ajattelin että vähän vielä suurennan sitä joillain kymmenillä palasilla. Minulla tahtoo nuo jotkut kivatkin työt jäädä joskus roikkumaan. Vielä pitäisi miettiä että miten sen reunan käsittelisin.