keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Juhannus 2017

Joku hidastuspistos iskenyt minuun tai sitten on mielessä jotain muuta kuin neulomista. No kaksi paria näitä lehtisukkia sain valmiiksi. Malli on tuttu viimesyksyltä kun joku oli löytänyt Pinterestistä kauniin sukkakuvan mutta ohjetta ei löytynyt. Vaikka olisi ohjekin ollut niin se olisi ollut venäjäksi. Aika arka väri on mutta kloriitilla saa valkaistua kun on ihan 100% puuvillaa tämä lanka. Sukkapariin meni 85g ja neuloin vanhoilla harmailla 20cm:n sukkapuikoilla. On vähän mitä vääntää eikä mene mutkalle eikä poikki. Olen niin tottunut näihin uudempiin 15cm:n pituisiin puisiin että pidemmät tuntuu olevan tiellä ja ottavan hihoihin kiinni. Puuvillalanka tuntuu luistavan kuitenkin paremmin vanhoilla harmailla kun puiset jarruttaa.
Olin viikonloppuna vanhemman tyttären luona Helsingissä yhden yön. Lauantaina käytiin Haagan alppiruusupuistossa ihailemassa kauneutta. Ilma oli kaunis ja nuo isot alppiruusut vielä kauniimpia. Kyllä riitti korkeutta ja leveyttä pensailla mutta sopiva kasvualusta kun on niin kyllä kasvaa ja kukkii.
Muutama ilta takaperin sain jo iltapuurooni uusia mansikoita. Tuosta eteläpuolen seinänvierestä keräsin. Ei niissä ihan ollut se metsämansikan aito maku mihin on tottunut.
Nyt pitää syventyä tuohon mattojen tamppaamiseen mutta toivottelen kaikille blogiini eksyville rauhaisaa Juhannusjuhlaa.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Mikrotuen synttärikakku

Viikko takaperin juhlittiin mikrotukeni synttäreitä ja hanellä toivomuksena mansikkakakku. Toukokuussa syntyneillä tytöillä oli unelmatorttu ja kyllähän siitä kaikki tykkäsivät. Lupasin pojalle mansikkakakun vaikka koristemansikat pitikin hakea torilta. Poika sai itse koristella päällyksen. Tuohon täytekakkuun laitoin sisälle pakkasesta raakamansikkahilloa ja kermavaahtoa johon sekoitettu rahkaa että olisi mukamas vähän terveellisempi vaihtoehto.
En ole mestari missään ruoanlaitossa tai leipomisessa. Olenkin sanonut ukolleni että se on meidän onni että olen laiska noiden suhteen. Ruokaahan nyt joutuu pakostakin laittamaan ettei tarvitse einesruokiin tyytyä kuin joskus harvoin. Leipominen on hyvin harvinaista herkkua kun muutenkin tahtoo lisäkiloja tulla näin varttuneemmalla iällä. Puoliksi syötiin tuo kakku pojan kanssa kolmeen päivään.
Eilenaamulla piti ottaa tästä meidän vanhemmasta kissasta kuva kun komenteli mua aamukahville siinä vähän vaille kymmenen. Kun en heti nostanut takamustani tuolista niin hänpä päätti sitten ottaa torkkupaikan tuosta että on sitten valmiina lähtöön kun nousen. Olen seurannut useana aamuna että kisu ramuaa tuolta kirjahyllyn päältä nukkumasta alaspäin juuri siinä main kun aamukahvia laittelen itselleni. On sitten aina jääkaapilla samaan aikaan. Eihän sitä voi olla antamatta juustosiivua tai kinkkuleikkeenpalaa kun kisu niin kauniisti katsoo.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Lehtipitsihuivi

Kahden kuukauden aherruksen jälkeen vihdoin valmis. Olen tuon huivin ohessa muutakin neulonut ettei vallan aika tuohon kulunut. Keskustan mallikuvion otin Haapsalu sall-kirjasta. Reunan pitsiin keräsin silmukat reunasta ja alun neuloin Nancy Bushin: Pitsihuivit neuloen-kirjasta. Kun tuntui että reunus oli aivan liian kapea ohjeen mukaan neulottuna niin aloin soveltaa omiani. Puolet reunapitsistä on itsekeksimääni, siis tuo ulkoreuna.
Tämä on tilaushuivi ja mallin sain itse suunnitella. Mielikuva tilaajalla oli että tuollaista lehtikuviota. Sehän sopi mulle hyvin kun olen samalla kuviolla neulonut itselleni puseron muutama vuosi sitten. Suorakaidehuivi on helppo neuloa sen suhteen ettei tarvitse miettiä silmukoiden lisäämistä koko neulomisen ajan.
Reunus sitten aiheuttikin harmaita hiuksia. Neuloin keskiosaa senverran mitä lankaa oli ja kun se loppui aloin kerätä silmukoita ympäri huivin 150cm:n pyöröpuikolle. Sitten alkoi tenkkapoo kun piti reunakuvio saada kulmista jotenkin sopimaan. Vaikka miten laskin ja mallasin niin ei meinannut mennä tasan reunojen silmukat kuvion kanssa. Useamman kerran jouduin purkamaan kulmakohtaa ennenkuin tuli jotenkuten sopiva. Kun huivi on aika iso niin reunapitsi oli liian kapea ja niinpä jatkoin omalla sovelluksella puolet lisää. Neuloessa taas mietin että mikähän tulee mutta hyvä tuli vaikka itse sanonkin.
Olen jo jonkun aikaa pyytänyt että mieheni tekisi mulle semmoset huivinpingotusrimat ja nyt sitten sain vaikka ei nyt ihan priimaa olleetkaan. Itse suunnittelin naulojen paikat niihin rimoihin ja ukkoni vasaroi naulat paikalleen. Vielä pitää suunnitella nekin rimat uudelleen. Tuo oli vasta alkutestausta. Olen käyttänyt pitkiä puikkoja pingotusapuna ettei jokaiseen pitsisakaraan tarvitse nuppineulaa asettaa. Nyt vaan loppuivat puikot kesken eikä riittänyt päihin ollenkaan. Enkä saanut noita pitkiä sivurimoja mitenkään kiristettyä tarpeeksi kauas toisistaan.
Lankoina on Pirtin Kehräämön kahta eri lankaa. Ruskea on 70% villa/30% silkki ja valkoinen 70% villa/30% alpakka. Neulottu 4:n pyöröpuikolla ja reunukseen käytin 150cm:n kaapelia että sain kaikki vähän yli 1000 silmukkaa mahtumaan. Päättelyssä oli silmukoita 1074. Huivin paino tarkalleen 252g.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kakkosmansikkasukat

Täytyy jotakin kirjottaa kun tahtoo venyä nämä kirjoitusten välit. Nämä kakkosmansikkasukat on kuvattu jo toukokuun puolella mutta en aikonut niistä mitään kirjoittaa kun ovat ihan samanlaiset kuin ensimmäisetkin olivat. Huhtikuun lopulla niistä kirjoitin.
Nämä ovat siis melkein samanlaiset ja melkein tarkoittaa sitä että piti muutamalla kerroksella jatkaa kärkeä kun tuntui että olivat liian lyhyet. Langat ja puikot olivat samoja kuin edellisissäkin. Sukkaparin paino 70g.
Viimesyksynä käännettiin ympäri mansikkamaa joka oli jo liian vanha. Nyt ei ole sitten kuin tämä pieni pläntti näitä ahomansikoita. Tässä oli vielä pari vuotta sitten 2 isoa pionia mutta joku talvi ne hävisivät.
Tosin toisesta on itänyt joku siemen kun pukkaa uutta pehkoa ja siihen kukkaa. Tuntuu vaan että on sitä huonompaa eli yksinkertaista, mikä ei ole niin kaunis eikä kestäväkään kuin toinen joka oli tuossa ahomansikoiden kohdalla.
Tällaisista luonnonkukista tykkään jotka itävät itsekseen ja kukkivat missä sattuu niinkuin nämä. Mitä sitten ovatkin nimeltään? Sopivat hyvin tähän juhlavuoteen, sinisiä ja valkoisia sekaisin.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Pikkutakin tuunausta

Välillä nuo lapsukaiset antaa sellasia tehtäviä ettei oikein tiedä tekiskö niin vai näin. Tässä vanhemman poikani hyvin palvellut pellavapikkutakki jossa pientä rispaantumaa hihansuissa ja helmassa. Nuuka kun on niinkuin vanhempansakin niin käyttää vaatteet loppuun. Takin väri on oikeasti musta mutta ekan kuvan heitti ihan siniseen.
Tein sellasen äkkipäätöksen ja enempiä suunnittelematta, kanttasin rikkinäiset kohdat nahkakantilla. Kun ei mitään suurempia paloja ollut nahkaa niin en alkanut kanttaamaan koko helmaa ja hihansuita. Saahan niitä yksityiskohtia koristella vaikka sitten pienillä pätkillä. Poika tuntui olevan tyytyväinen kun sai takille jatkoaikaa. Lupasi mennä uutta katselemaan. Sanoinkin että eikös välillä olis kiva vaihdella.
Nyt kun tuli kesä ei tahdo puikot enää pysyä käsissä vaikka kovin kiinni pidänkin. Onhan mulla aina joku neule menossa että väliajoilla huilatessa saa jotain käsiinsä. On vaan niin paljon muuta niinkuin esmes ikkunanpesua ja kukkapenkkien rapsutusta. Kumpikaan ei ole mielihommaani vaan melkein pakkopullaa.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Dreambird numero neljä

Kaksi kuukautta kesti valmistua tämä Dreambird-huivi. No en sitä yksinään neulonut vaan siinä sivussa muutamaa muutakin työtä. Edellisen samannimisen huivin olen neulonut vähän runsas vuosi sitten ja niin oli taas unohduksissa koko tekeminen että sai tosissaan pinnistellä muistia ja tarkastella mallipiirrosta että miten se tehtiinkään. Eihän siinä mitään luettua ohjetta tarvitse mun mielestäni kun mallipiirros on kyllin selvä.
Kun aamusella tarkastelin huivia ennen kuvien ottoa niin tuli vähän sellainen olo että joka sulka ei ole samankokoinen. Taitaa vaan luuloni johtua tuosta kosteana pyyheliinojen alle asettamisesta että joku sulka on tullut venytettyä enemmän leveäksi kuin joku toinen. Tässä ei onneksi tarvi nuppineuloja asetella vaan riittää kun sulkien päät jotenkuten oikoo.

Lankoina hyvin marinoitunutta tummanvihreää kirpparilta ostettua tekstiiliteollisuuden Kiri, 100% norjalaista villaa, jota meni 150g. Sulkalankana Zeldan käsinvärjäämä "Nene", 80% sw merino/20% polyamidi. Sulkalankaa oli 100g:n vyyhti josta jäi tähteeksi muutama metri. Huivin paino siis 250g ja neuloin 3½:n pyöröpuikoilla. Huivin koko 60cm/180cm ja mitat otettu niin että lyhyempi mitta tuo sulan pituus ja pidempi mitta sisäsyrjän alusta viimeisen sulan kärkeen.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Marjapuurosukat

Kyllä se varmaan vielä lämminkin tulee että tarkenee tällaisilla lyhytvartisilla sukilla vaikka tällähetkellä vielä mieluummin pitäisin mahdollisimman pitkävärtisia sukkia. Vahvistettua neulosta jatkoin vielä muutaman kerroksen kantapään allekin, jos kestäisivät hitusen kauemmin ehjänä.
Mallihan on on tennarisukat, Tainan Käsillään-blogista. Näitä on mukava neuloa kun ei tarvitse mallikuviota kokoajan katsoa. Viimekeväänä neuloin useamman parin erivärisistä langoista ja kaikille löytyi ottaja. Nämä ei värinsä puolesta varmaan ole niin suositut nuorison keskuudessa mutta omiin jalkoihin passaa sopivasti.
Lanka on suosikkilankaani Dropsin Fabelia jota meni 45g ja neuloin 2½:n puikoilla. Olen niin tykästynyt silmukoimalla päättelyyn että melkeinpä sillä tyylillä päättelen kaikki sukat.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Langankerintää erilaisin menoin

Välillä on hyvä rentouttaa päätä ja keriä lankaa. Aina en jaksa viritellä noita kerinpuita mihinkään niin sitten mietin että mikä olisi helppo nakki virittää vyyhti josta lanka helposti tulee kerälle.
Tässä tapauksessa vyyhti oli niin pieni ettei se sopinut penkinpäähänkään ja vyyhdinpuista olisi ollut liian suuri vaiva avata ja kiinnittää ne johonkin. Pöydällä oli Tupperin korppupurkki jonka totesin juuri sopivaksi vyyhdin sisään. Tai olihan niitä vyyhtejä kaksi pientä että tuli näin iso kerä. Ihanaa Angorilla silk-lankaa jossa 30% silkkiä ja 70% lampaanvillaa.
Sitten oli toinen vyyhti taas niin suuri että se ei pysynyt noissa oven kahvoissa ja nupeissa. Piti kuitenkin viritellä vyyhdinpuut. Lankaa tuossa vyyhdissä 200g 100% lampaanvillaa ja muinoin kirpparilta ostettu. Joku käsinvärjännyt ja ihastelin miten tasainen väri.
Ajattelin näistä jotain kirjoneuletta esim. vauvanpeittoa neuloa. Onhan noi vähän raflaavat värit mutta en ole ennenkään pelännyt yhdistää outoja värejä toisiensa kanssa. Florica on semmosta vaaleaa ruosteenruskeaa ja vihreä hempeää (millä sanalla tuota vihreää nimittäisi). Puhelimen kamera nyt ei vanginnut värejä oikein. Eikä sitä lopputulosta näe ennenkuin valmiina.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Mansikkasukat

Mansikkateema jatkuu sukkien muodossa. Koska minulla ei ole sitä Novitan lehteä jossa on mansikkasukkien ohje, niin suunnittelin itse mallin Pinterestistä ym. löytyneistä kuvista. Vähän sieltä, vähän täältä. Kun en tykkää lukea ohjeita enkä aina edes ymmärrä lukemaani niin siksikin on parempi tehdä omalla mallilla. Sukansuu on aloitettu luomalla silmukat puikolle ja koukulle samanaikaisesti. Ohjeen otin Puikkomaisterin yksistä sukista mutta youtubesta löytyy myös ja tietysti lontoonkielellä selostettuna ettei siitä mulle ole mitään apua.
Kun noita mansikoita aloin neulomaan niin yhdistelin eri kuvista mansikan yläosan, mansikan ja sukan pohjan vielä eri paikasta. Kantapäähän kun pääsin niin vähän tuotti ongelmaa tuo pariton mansikoiden määrä mutta selvisin siitäkin.
Nyt joku Novitan ohjeella neulova varmaan viilaa pilkkua kun mun sukan pohja on melkein samanlainen kuin Novitan ohjeessa. Tosiasiassa en siinä vaiheessa edes ollut nähnyt millainen pohja on Novitan ohjeessa kun omaani hain kuviota. Olinhan toki nähnyt useammatkin mansikkasukat eri kuvioilla ja löysin itseltäni yhden kinnasmallin jonka kämmenpuolen kuviolla päätin sitten sukan pohjan neuloa.
Käyttämäni langat ovat ohuita joten neuloin 2½:n puikoilla ja siltikin tuli mun jalkaan vähän löysät. Sopivat siis pullukkajalkaisellekin. Omani kun on pitkä ja kaita ja matala. Valkoinen on nimetöntä lankaa mutta koostumus 75% villa ja 25% polyamidi. Punaisessa langassa sama koostumus ja vihreässä merinovilla/nylon. Yhteiskulutus langoissa 70g.
Neuloin sukat peräkkäin joten ekassa meni paljon pidempi aika kuin toisessa johon voin jo käyttää muistiinpanojani. Kärjessä nauhakavennus ja ihan kärki lopetettu silmukoimalla 10+10 silmukkaa yhteen.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Mansikkapusero

Löysin tuolta kaapin periltä tämän puseron joka on neulottu joskus...vuosilukua en muista.
Lankana ehkä Novitan Tennessee tai sitten ihan joku muu merseroitu lanka. Voi olla etten alunperinkään ole itselleni aikonut ja tytöilleni en silloin aikoinaan ole edes tarjonnut. Kunhan olen neulonut kun malli oli niin kaunis. Valkoinen osa on sileää oikeaa ja nuo punaiset aina oikein neuletta. Mansikat on neulottu intarsiana vai mitä se on. Mulla on noi termit vähän hukassa.
Ohje on varmaan ollut SuuriKäsityö-lehdessä mutta eipä osunut silmiin kun niitä selasin. Osa lehdistä on nuoremmalla tyttärellä lainassa että olisikohan niissä lehdissä ollut ohje. Pusero on ihan käyttämätön että jos joku on kiinnostunut ostamaan niin myyn pois. Koko siinä S luokkaa.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Vaaleanpunaisia kukkia niityllä

Sain vihdoin viimein valmiiksi jo ainakin 3 viikkoa peukkuja odottaneet kintaat. Vaikka olen tällä mallilla jo useamman parin neulonut niin aina nuo peukalot pistää hanttiin. Tämähän on Perianth-niminen malli Ravelrystä mutta olen tehnyt siihen itse uudet piirrokset ranneosalle ja peukaloitakin muokannut. Olen myös neulonut peilikuvana kun näyttää kauniimmalta niin.
Ostomallissahan ranneke on pelkkää 2o, 2n-resoria pohjavärillä. Kun on näinkin kauniista mallista kyse niin ajattelin että pitää olla alusta lähtien kukkakuvioita tai mitä nuo ovat. Neulottu 3:n puikoilla ja lankaa meni yhteensä 70g.
Vaikka en ole oikein Novitan lankojen ystävä ja aika vähän niitä varastostani nykyään löytyy, niin vielä tuollaisia vuosikertalankoja on muutama kerä. Myin tuossa joku vuosi sitten pois suuriakin määriä kun innostuin noista ohuemmista yhtä kestävistä sukkalangoista. Aika rauhassa saan kuljettua ihan normaalikauppojen lankahyllyjen ohi.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Jatkoa sytomyssyilyyn

Parittain valmistuvat nyt sytomyssyt. Täytyy antaa puikoille vauhtia kun nyt sellainen buumi on että valmistuu useampikin myssy samaan syssyyn. Joku vuosi menee pelkällä yhdellä myssyllä.
Tuo valepalmikko onkin niin kiva neuloa ja tulee kaunista jälkeä. Langaksi otin tälläkertaa minulle uuden langan. Ihan mukavaa neuloa vaikka koostumus on 65% Premium Micro Acryl, 30% Bambu ja 5% Polyester Elastan. Hiukan kyllä mietitytti kun tuota akryyliä on suurin osa, että miten se sopii hiuksettomaan päähän.
Olen kuullut että joku on tehnyt langoista joissa osa akryyliä ja tämä lanka tuntui jotenkin niin silkkiseltä käteen että päätin ottaa riskin. Tavaksihan ei se tule, olen itse niin puuvillan ja villan suurkuluttaja.
Tämä lanka "soft raggi" on itsessään niin kaunista ettei se oikeastaan vaatisi mitään kuviollista neulosta mutta on jotenkin mielekkäämpää neuloa kuin ihan pelkkää sileää. Tämä jälkimmäinen myssy on neulottu aloittaen päälaelta.
Ohjetta otin tästä kirjasta. Kansikuvassa samalla ohjeella tehty liina kuin tämä neulomani myssy. Kun pienen liinan mallikuvio loppui niin silmukoita olikin tarpeeksi ja jatkoin loppuosan omalla ohjeella.
Lankaa oli 100g ja se jakautui melkein puoliksi. Valepalmikkomyssy 48g ja toinen 50g. Neulottu 3:n puikoilla ja  lankaa jäi tähteeksi metrin verran vaikka yritin tarkkaan neuloa.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Sytomyssypari

Hitaasti mutta varmasti tulee valmista. Nämä myssyt tosiaan valmistuivat melkein valmiiksi reissussani mutta kun en ollut varannut kuin yhden kerän molempia lankoja mukaani, niin keskenhän ne loppuivat. Molempia lankoja oli kyllä kotona että nyt sain lopeteltua myssyt.
Oranssin myssyn kerä oli vajaa, varmaan edellinen omistaja käyttänyt osan. Olen langan ostanut jo varmaan 10v sitten Turusta jostain kirpparilta. Kyllä vaan marinoituneet langatkin paikkansa löytää kun aikaa antaa. Tämä lanka on Suvivuokko nimeltään ja sisältää 75% puuvillaa/25% pellavaa.
Vaaleanpunainen lanka on Anttilasta aikoinaan hamstrattua alennusmyynnistä vielä markka-aikaan. Las Palmas nimeltään, 70% puuvillaa/30% viskoosia. Aika hankalaa neulottavaa kun tahtoi se viskoosisäie jäädä aina kyydistä pois.
Molemmat myssyt neulottu 3:n puikoilla ja oranssiin meni 47g, vaaleanpunaiseen 57g. Mallikuviot ovat tuttuja ennestään. Oranssi neulottu MalliSari by Piiku-ohjeella ja vaaleanpunaisen ohjeen olen saanut jo vuonna 2010 Susun lankakaupasta. Molemmat ovat varmaan jotain valepalmikoita, toisessa reikä palmikossa, toisessa ei. Helppoja kun ei tarvitse apupuikon kanssa häärätä.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Reissukäsityötä

Nyt on pari viikkoa mennyt ilman minkäänlaista kirjoittelua. Keskeneräisiä neuleita on sitten montaakin lajia.
Tämä edellisessä kirjoituksessa mainitsemani Dreambird-huivi on jo pidemmälläkin kuin tässä kuvassa. Valmiita sulkia on jo 11kpl. Olin tuolla itä-Suomessa reissulla ystäväni luona ja siellä aloitin huivin.
Pääsin sitten näkemään oikein läheltä tämän aiemmin vain kuvissa näkyneen päällystetyn traktorin. Kyllä on ollut viiteliästä porukkaa ketkä ovat tuonkin pukeneet.
...ja vielä toiselta puoleltakin kuva. Enkä sitten päässyt ilman kantamusta pois tuosta takana olevasta lankakaupasta. Ihan pienillä ostoksilla sentään. Muisti pelasi koko ajan sen suhteen että kotona odottavat lankavarastot mutta aina joku vyyhti johonkin koloon mahtuu marinoitumaan.

Neuloin matkalla mennessä bussissa yksiä tennarisukkia jotka eivät sitten jatkuneet eteenpäin yhtään. Sain melkein valmiiksi 2 sytomyssyä, vain päälaelta vähän puuttuu molemmista kun lanka loppui. Ei tullut myssyä yhdestä 50g:n kerästä. Kotona on lisää samoja lankoja että saan valmiiksi molemmat. Lähtiessä jäi yhdet kintaat peukaloita vaille valmiiksi ja tuossa ne odottavat että tartun puikkoihin.
Tässä vielä ystäväni suloiset kisut jotka valloittivat nukkumapaikkani päiväsaikaan.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Huovutettuja pikkutossuja

Ei mennyt ihan niinkuin olin ajatellut näiden tossujen kanssa. Vaikka olen useammatkin tossut huovuttanut tässä vuosien varrella niin ei näin pieniksi ole kutistuneet yhdetkään.
Kun noita huovutettavia neuloo niin puikkosuositus on aina suurempi kuin muuten kyseistä lankaa neulottaessa. Ensimmäisiä Purosta huovutettuja tossuja neuloin 4:n puikoilla ja tuli aika tiivistä. Ne tossut onnistuivat huovutuksessa ja sain venytettyä omaan jalkaan sopiviksi. Nyt neuloin 6:n puikoilla kun sellaiset olin ostanut nimenomaan huovuttamista varten ettei tule liian tiivistä neulepintaa. Niin siinä sitten kävi että harva neulos huopaantui liiankin tiiviiksi.
Tässä vielä mittasuhteet ennen huovutusta. Nyt täytyy löytää sopivankokoisia jalkoja tossuille kun omassa porukassa ei niitä enää (tai vielä)ole.
Tähän myssyntekeleeseen laitoin noita silmukkamerkkejä joita sain testikäyttöön HopeaPolku-nimisestä yrityksestä. Olen itse käyttänyt vain hakaneuloja ja sähköhammasharjan renkuloita. Huomasin fb:n jossain neuleryhmässä ilmoituksen jossa haettiin testaajia merkeille niin ilmoittauduin heti.
Taas on aika yhden Dreambird-huivin. Langoiksi ajattelin tummanvihreää norjalaista vuosikerta-Kiriä joka on 100% villaa ja sulkalangaksi Zeldan käsinvärjäämää 80% sw merino/20% polyamidia. Tähän huiviin voin noita silmukkamerkkejä testailla sitten enemmän.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Mustakirjavat sukat

Jäin taas kiinni näihin kirjoneulesukkiin vaikka olen aikaisemmin joskus kirjoittanut etten mielelläni neulo kuin yhden parin samalla mallilla. Joskus täytyy pyörtää ajatukset ja neuloa se toinenkin pari tai joskus kymmenes.
Edellinen sukkapari tällä samalla mallilla oli pari numeroa liian pieni mun isoon jalkaan kun neuloin niin että kuvio päättyi kokonaiseen kukkaseen. Jatkoin muutamalla kerroksella etteivät varpaat joudu olemaan kippurassa.
Vaikka tässäkään mallissa ei huomaa jos jossain kohdissa on värillinen silmukka väärässä paikassa niin korjaan kyllä. Välillä harmittaa kun on saanut sukan tai minkä vaan valmiiksi ja langan katkaissut niin viimeistään kuvassa jonka on ottanut niin huomaa virheen. En sentään silloin ala purkamaan mutta jonkunaikaa harmittaa.
Sukkaparissa sama lanka ja puikot kuin edellisissäkin mutta painoa tuli vähän enemmän, 60g.
Mallikuvio norjalaisesta kirjokintaasta. Kirjava lanka tosiaan niin haalean vaaleaa että yksinään siitä neulotut näyttävät varmaan haalistuneilta. Vielä sitä yksiin sukkiin olisi kun punnitsin loppukerän, näytti vaaka 34g. Kintaisiin riittäisi paremmin.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Syksyinen arvontapalkintoni

Välillä täytyy esitella muidenkin tekemiä villasukkia kuin omia. Nämä ovat arvontapalkintoni syksyllä Silmukat ristissä-blogissa olleessa arvonnassa. Sukat on neulottu varmaan suurilta osin Dropsin Fabel-langoista. Erivärisistä ja erilaisilla kuvioilla.
Itse kun harrastan enemmän lyhytvartisien sukkien neulontaa, niin tuntuupa hyvältä kun saa vetää varren ylemmäs. Näin talvella varsinkin kun nilkat tahtoo muutenkin kylmettyä.
Nuo sukat olivat terän osalta lyhyet mun pitkään jalkaan mutta leveyttä oli vähän yli joten siitä leveydestä tuli pituutta lisää ja hyvin sopii. Pesin sukat eilen ekan kerran ja niinkuin aina, pesussa tuli kyllä pituutta lisää. Tykkään ihan hirveästi kun ovat niin iloiset sukat. Täytyypä itsekin matkia Kneaa ja käyttää samanpaksuisia lankajämiä joita kyllä löytyy.
edit. Jäi alkuperäisestä postauksesta pois tämä Knean jouluntoivotuskortti ja siinä langassa roikkuva virkattu tähti. Tarkoitettu joulukuuseen mutta edelleen kiinni kortissa. Hyvä niin, olen sitä ihastellut tuossa pöydällä edessäni joka päivä.

Vaihteeksi taas päiväkin paistaa niin että saisi olla sisälläkin aurinkolasit päässä.