Pikkutakin tuunausta

Välillä nuo lapsukaiset antaa sellasia tehtäviä ettei oikein tiedä tekiskö niin vai näin. Tässä vanhemman poikani hyvin palvellut pellavapikkutakki jossa pientä rispaantumaa hihansuissa ja helmassa. Nuuka kun on niinkuin vanhempansakin niin käyttää vaatteet loppuun. Takin väri on oikeasti musta mutta ekan kuvan heitti ihan siniseen.

Tein sellasen äkkipäätöksen ja enempiä suunnittelematta, kanttasin rikkinäiset kohdat nahkakantilla. Kun ei mitään suurempia paloja ollut nahkaa niin en alkanut kanttaamaan koko helmaa ja hihansuita. Saahan niitä yksityiskohtia koristella vaikka sitten pienillä pätkillä. Poika tuntui olevan tyytyväinen kun sai takille jatkoaikaa. Lupasi mennä uutta katselemaan. Sanoinkin että eikös välillä olis kiva vaihdella.

Nyt kun tuli kesä ei tahdo puikot enää pysyä käsissä vaikka kovin kiinni pidänkin. Onhan mulla aina joku neule menossa että väliajoilla huilatessa saa jotain käsiinsä. On vaan niin paljon muuta niinkuin esmes ikkunanpesua ja kukkapenkkien rapsutusta. Kumpikaan ei ole mielihommaani vaan melkein pakkopullaa.

Dreambird numero neljä

Kaksi kuukautta kesti valmistua tämä Dreambird-huivi. No en sitä yksinään neulonut vaan siinä sivussa muutamaa muutakin työtä. Edellisen samannimisen huivin olen neulonut vähän runsas vuosi sitten ja niin oli taas unohduksissa koko tekeminen että sai tosissaan pinnistellä muistia ja tarkastella mallipiirrosta että miten se tehtiinkään. Eihän siinä mitään luettua ohjetta tarvitse mun mielestäni kun mallipiirros on kyllin selvä.

Kun aamusella tarkastelin huivia ennen kuvien ottoa niin tuli vähän sellainen olo että joka sulka ei ole samankokoinen. Taitaa vaan luuloni johtua tuosta kosteana pyyheliinojen alle asettamisesta että joku sulka on tullut venytettyä enemmän leveäksi kuin joku toinen. Tässä ei onneksi tarvi nuppineuloja asetella vaan riittää kun sulkien päät jotenkuten oikoo.

Lankoina hyvin marinoitunutta tummanvihreää kirpparilta ostettua tekstiiliteollisuuden Kiri, 100% norjalaista villaa, jota meni 150g. Sulkalankana Zeldan käsinvärjäämä "Nene", 80% sw merino/20% polyamidi. Sulkalankaa oli 100g:n vyyhti josta jäi tähteeksi muutama metri. Huivin paino siis 250g ja neuloin 3½:n pyöröpuikoilla. Huivin koko 60cm/180cm ja mitat otettu niin että lyhyempi mitta tuo sulan pituus ja pidempi mitta sisäsyrjän alusta viimeisen sulan kärkeen.

Marjapuurosukat

Kyllä se varmaan vielä lämminkin tulee että tarkenee tällaisilla lyhytvartisilla sukilla vaikka tällähetkellä vielä mieluummin pitäisin mahdollisimman pitkävärtisia sukkia. Vahvistettua neulosta jatkoin vielä muutaman kerroksen kantapään allekin, jos kestäisivät hitusen kauemmin ehjänä.

Mallihan on on tennarisukat, Tainan Käsillään-blogista. Näitä on mukava neuloa kun ei tarvitse mallikuviota kokoajan katsoa. Viimekeväänä neuloin useamman parin erivärisistä langoista ja kaikille löytyi ottaja. Nämä ei värinsä puolesta varmaan ole niin suositut nuorison keskuudessa mutta omiin jalkoihin passaa sopivasti.

Lanka on suosikkilankaani Dropsin Fabelia jota meni 45g ja neuloin 2½:n puikoilla. Olen niin tykästynyt silmukoimalla päättelyyn että melkeinpä sillä tyylillä päättelen kaikki sukat.

Langankerintää erilaisin menoin

Välillä on hyvä rentouttaa päätä ja keriä lankaa. Aina en jaksa viritellä noita kerinpuita mihinkään niin sitten mietin että mikä olisi helppo nakki virittää vyyhti josta lanka helposti tulee kerälle.

Tässä tapauksessa vyyhti oli niin pieni ettei se sopinut penkinpäähänkään ja vyyhdinpuista olisi ollut liian suuri vaiva avata ja kiinnittää ne johonkin. Pöydällä oli Tupperin korppupurkki jonka totesin juuri sopivaksi vyyhdin sisään. Tai olihan niitä vyyhtejä kaksi pientä että tuli näin iso kerä. Ihanaa Angorilla silk-lankaa jossa 30% silkkiä ja 70% lampaanvillaa.

Sitten oli toinen vyyhti taas niin suuri että se ei pysynyt noissa oven kahvoissa ja nupeissa. Piti kuitenkin viritellä vyyhdinpuut. Lankaa tuossa vyyhdissä 200g 100% lampaanvillaa ja muinoin kirpparilta ostettu. Joku käsinvärjännyt ja ihastelin miten tasainen väri.

Ajattelin näistä jotain kirjoneuletta esim. vauvanpeittoa neuloa. Onhan noi vähän raflaavat värit mutta en ole ennenkään pelännyt yhdistää outoja värejä toisiensa kanssa. Florica on semmosta vaaleaa ruosteenruskeaa ja vihreä hempeää (millä sanalla tuota vihreää nimittäisi). Puhelimen kamera nyt ei vanginnut värejä oikein. Eikä sitä lopputulosta näe ennenkuin valmiina.

Mansikkasukat

Mansikkateema jatkuu sukkien muodossa. Koska minulla ei ole sitä Novitan lehteä jossa on mansikkasukkien ohje, niin suunnittelin itse mallin Pinterestistä ym. löytyneistä kuvista. Vähän sieltä, vähän täältä. Kun en tykkää lukea ohjeita enkä aina edes ymmärrä lukemaani niin siksikin on parempi tehdä omalla mallilla. Sukansuu on aloitettu luomalla silmukat puikolle ja koukulle samanaikaisesti. Ohjeen otin Puikkomaisterin yksistä sukista mutta youtubesta löytyy myös ja tietysti lontoonkielellä selostettuna ettei siitä mulle ole mitään apua.

Kun noita mansikoita aloin neulomaan niin yhdistelin eri kuvista mansikan yläosan, mansikan ja sukan pohjan vielä eri paikasta. Kantapäähän kun pääsin niin vähän tuotti ongelmaa tuo pariton mansikoiden määrä mutta selvisin siitäkin.

Nyt joku Novitan ohjeella neulova varmaan viilaa pilkkua kun mun sukan pohja on melkein samanlainen kuin Novitan ohjeessa. Tosiasiassa en siinä vaiheessa edes ollut nähnyt millainen pohja on Novitan ohjeessa kun omaani hain kuviota. Olinhan toki nähnyt useammatkin mansikkasukat eri kuvioilla ja löysin itseltäni yhden kinnasmallin jonka kämmenpuolen kuviolla päätin sitten sukan pohjan neuloa.

Käyttämäni langat ovat ohuita joten neuloin 2½:n puikoilla ja siltikin tuli mun jalkaan vähän löysät. Sopivat siis pullukkajalkaisellekin. Omani kun on pitkä ja kaita ja matala. Valkoinen on nimetöntä lankaa mutta koostumus 75% villa ja 25% polyamidi. Punaisessa langassa sama koostumus ja vihreässä merinovilla/nylon. Yhteiskulutus langoissa 70g.

Neuloin sukat peräkkäin joten ekassa meni paljon pidempi aika kuin toisessa johon voin jo käyttää muistiinpanojani. Kärjessä nauhakavennus ja ihan kärki lopetettu silmukoimalla 10+10 silmukkaa yhteen.

Mansikkapusero

Löysin tuolta kaapin periltä tämän puseron joka on neulottu joskus...vuosilukua en muista.

Lankana ehkä Novitan Tennessee tai sitten ihan joku muu merseroitu lanka. Voi olla etten alunperinkään ole itselleni aikonut ja tytöilleni en silloin aikoinaan ole edes tarjonnut. Kunhan olen neulonut kun malli oli niin kaunis. Valkoinen osa on sileää oikeaa ja nuo punaiset aina oikein neuletta. Mansikat on neulottu intarsiana vai mitä se on. Mulla on noi termit vähän hukassa.

Ohje on varmaan ollut SuuriKäsityö-lehdessä mutta eipä osunut silmiin kun niitä selasin. Osa lehdistä on nuoremmalla tyttärellä lainassa että olisikohan niissä lehdissä ollut ohje. Pusero on ihan käyttämätön että jos joku on kiinnostunut ostamaan niin myyn pois. Koko siinä S luokkaa.

Vaaleanpunaisia kukkia niityllä

Sain vihdoin viimein valmiiksi jo ainakin 3 viikkoa peukkuja odottaneet kintaat. Vaikka olen tällä mallilla jo useamman parin neulonut niin aina nuo peukalot pistää hanttiin. Tämähän on Perianth-niminen malli Ravelrystä mutta olen tehnyt siihen itse uudet piirrokset ranneosalle ja peukaloitakin muokannut. Olen myös neulonut peilikuvana kun näyttää kauniimmalta niin.

Ostomallissahan ranneke on pelkkää 2o, 2n-resoria pohjavärillä. Kun on näinkin kauniista mallista kyse niin ajattelin että pitää olla alusta lähtien kukkakuvioita tai mitä nuo ovat. Neulottu 3:n puikoilla ja lankaa meni yhteensä 70g.

Vaikka en ole oikein Novitan lankojen ystävä ja aika vähän niitä varastostani nykyään löytyy, niin vielä tuollaisia vuosikertalankoja on muutama kerä. Myin tuossa joku vuosi sitten pois suuriakin määriä kun innostuin noista ohuemmista yhtä kestävistä sukkalangoista. Aika rauhassa saan kuljettua ihan normaalikauppojen lankahyllyjen ohi.