keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Juhannus 2017

Joku hidastuspistos iskenyt minuun tai sitten on mielessä jotain muuta kuin neulomista. No kaksi paria näitä lehtisukkia sain valmiiksi. Malli on tuttu viimesyksyltä kun joku oli löytänyt Pinterestistä kauniin sukkakuvan mutta ohjetta ei löytynyt. Vaikka olisi ohjekin ollut niin se olisi ollut venäjäksi. Aika arka väri on mutta kloriitilla saa valkaistua kun on ihan 100% puuvillaa tämä lanka. Sukkapariin meni 85g ja neuloin vanhoilla harmailla 20cm:n sukkapuikoilla. On vähän mitä vääntää eikä mene mutkalle eikä poikki. Olen niin tottunut näihin uudempiin 15cm:n pituisiin puisiin että pidemmät tuntuu olevan tiellä ja ottavan hihoihin kiinni. Puuvillalanka tuntuu luistavan kuitenkin paremmin vanhoilla harmailla kun puiset jarruttaa.
Olin viikonloppuna vanhemman tyttären luona Helsingissä yhden yön. Lauantaina käytiin Haagan alppiruusupuistossa ihailemassa kauneutta. Ilma oli kaunis ja nuo isot alppiruusut vielä kauniimpia. Kyllä riitti korkeutta ja leveyttä pensailla mutta sopiva kasvualusta kun on niin kyllä kasvaa ja kukkii.
Muutama ilta takaperin sain jo iltapuurooni uusia mansikoita. Tuosta eteläpuolen seinänvierestä keräsin. Ei niissä ihan ollut se metsämansikan aito maku mihin on tottunut.
Nyt pitää syventyä tuohon mattojen tamppaamiseen mutta toivottelen kaikille blogiini eksyville rauhaisaa Juhannusjuhlaa.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Mikrotuen synttärikakku

Viikko takaperin juhlittiin mikrotukeni synttäreitä ja hanellä toivomuksena mansikkakakku. Toukokuussa syntyneillä tytöillä oli unelmatorttu ja kyllähän siitä kaikki tykkäsivät. Lupasin pojalle mansikkakakun vaikka koristemansikat pitikin hakea torilta. Poika sai itse koristella päällyksen. Tuohon täytekakkuun laitoin sisälle pakkasesta raakamansikkahilloa ja kermavaahtoa johon sekoitettu rahkaa että olisi mukamas vähän terveellisempi vaihtoehto.
En ole mestari missään ruoanlaitossa tai leipomisessa. Olenkin sanonut ukolleni että se on meidän onni että olen laiska noiden suhteen. Ruokaahan nyt joutuu pakostakin laittamaan ettei tarvitse einesruokiin tyytyä kuin joskus harvoin. Leipominen on hyvin harvinaista herkkua kun muutenkin tahtoo lisäkiloja tulla näin varttuneemmalla iällä. Puoliksi syötiin tuo kakku pojan kanssa kolmeen päivään.
Eilenaamulla piti ottaa tästä meidän vanhemmasta kissasta kuva kun komenteli mua aamukahville siinä vähän vaille kymmenen. Kun en heti nostanut takamustani tuolista niin hänpä päätti sitten ottaa torkkupaikan tuosta että on sitten valmiina lähtöön kun nousen. Olen seurannut useana aamuna että kisu ramuaa tuolta kirjahyllyn päältä nukkumasta alaspäin juuri siinä main kun aamukahvia laittelen itselleni. On sitten aina jääkaapilla samaan aikaan. Eihän sitä voi olla antamatta juustosiivua tai kinkkuleikkeenpalaa kun kisu niin kauniisti katsoo.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Lehtipitsihuivi

Kahden kuukauden aherruksen jälkeen vihdoin valmis. Olen tuon huivin ohessa muutakin neulonut ettei vallan aika tuohon kulunut. Keskustan mallikuvion otin Haapsalu sall-kirjasta. Reunan pitsiin keräsin silmukat reunasta ja alun neuloin Nancy Bushin: Pitsihuivit neuloen-kirjasta. Kun tuntui että reunus oli aivan liian kapea ohjeen mukaan neulottuna niin aloin soveltaa omiani. Puolet reunapitsistä on itsekeksimääni, siis tuo ulkoreuna.
Tämä on tilaushuivi ja mallin sain itse suunnitella. Mielikuva tilaajalla oli että tuollaista lehtikuviota. Sehän sopi mulle hyvin kun olen samalla kuviolla neulonut itselleni puseron muutama vuosi sitten. Suorakaidehuivi on helppo neuloa sen suhteen ettei tarvitse miettiä silmukoiden lisäämistä koko neulomisen ajan.
Reunus sitten aiheuttikin harmaita hiuksia. Neuloin keskiosaa senverran mitä lankaa oli ja kun se loppui aloin kerätä silmukoita ympäri huivin 150cm:n pyöröpuikolle. Sitten alkoi tenkkapoo kun piti reunakuvio saada kulmista jotenkin sopimaan. Vaikka miten laskin ja mallasin niin ei meinannut mennä tasan reunojen silmukat kuvion kanssa. Useamman kerran jouduin purkamaan kulmakohtaa ennenkuin tuli jotenkuten sopiva. Kun huivi on aika iso niin reunapitsi oli liian kapea ja niinpä jatkoin omalla sovelluksella puolet lisää. Neuloessa taas mietin että mikähän tulee mutta hyvä tuli vaikka itse sanonkin.
Olen jo jonkun aikaa pyytänyt että mieheni tekisi mulle semmoset huivinpingotusrimat ja nyt sitten sain vaikka ei nyt ihan priimaa olleetkaan. Itse suunnittelin naulojen paikat niihin rimoihin ja ukkoni vasaroi naulat paikalleen. Vielä pitää suunnitella nekin rimat uudelleen. Tuo oli vasta alkutestausta. Olen käyttänyt pitkiä puikkoja pingotusapuna ettei jokaiseen pitsisakaraan tarvitse nuppineulaa asettaa. Nyt vaan loppuivat puikot kesken eikä riittänyt päihin ollenkaan. Enkä saanut noita pitkiä sivurimoja mitenkään kiristettyä tarpeeksi kauas toisistaan.
Lankoina on Pirtin Kehräämön kahta eri lankaa. Ruskea on 70% villa/30% silkki ja valkoinen 70% villa/30% alpakka. Neulottu 4:n pyöröpuikolla ja reunukseen käytin 150cm:n kaapelia että sain kaikki vähän yli 1000 silmukkaa mahtumaan. Päättelyssä oli silmukoita 1074. Huivin paino tarkalleen 252g.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kakkosmansikkasukat

Täytyy jotakin kirjottaa kun tahtoo venyä nämä kirjoitusten välit. Nämä kakkosmansikkasukat on kuvattu jo toukokuun puolella mutta en aikonut niistä mitään kirjoittaa kun ovat ihan samanlaiset kuin ensimmäisetkin olivat. Huhtikuun lopulla niistä kirjoitin.
Nämä ovat siis melkein samanlaiset ja melkein tarkoittaa sitä että piti muutamalla kerroksella jatkaa kärkeä kun tuntui että olivat liian lyhyet. Langat ja puikot olivat samoja kuin edellisissäkin. Sukkaparin paino 70g.
Viimesyksynä käännettiin ympäri mansikkamaa joka oli jo liian vanha. Nyt ei ole sitten kuin tämä pieni pläntti näitä ahomansikoita. Tässä oli vielä pari vuotta sitten 2 isoa pionia mutta joku talvi ne hävisivät.
Tosin toisesta on itänyt joku siemen kun pukkaa uutta pehkoa ja siihen kukkaa. Tuntuu vaan että on sitä huonompaa eli yksinkertaista, mikä ei ole niin kaunis eikä kestäväkään kuin toinen joka oli tuossa ahomansikoiden kohdalla.
Tällaisista luonnonkukista tykkään jotka itävät itsekseen ja kukkivat missä sattuu niinkuin nämä. Mitä sitten ovatkin nimeltään? Sopivat hyvin tähän juhlavuoteen, sinisiä ja valkoisia sekaisin.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Pikkutakin tuunausta

Välillä nuo lapsukaiset antaa sellasia tehtäviä ettei oikein tiedä tekiskö niin vai näin. Tässä vanhemman poikani hyvin palvellut pellavapikkutakki jossa pientä rispaantumaa hihansuissa ja helmassa. Nuuka kun on niinkuin vanhempansakin niin käyttää vaatteet loppuun. Takin väri on oikeasti musta mutta ekan kuvan heitti ihan siniseen.
Tein sellasen äkkipäätöksen ja enempiä suunnittelematta, kanttasin rikkinäiset kohdat nahkakantilla. Kun ei mitään suurempia paloja ollut nahkaa niin en alkanut kanttaamaan koko helmaa ja hihansuita. Saahan niitä yksityiskohtia koristella vaikka sitten pienillä pätkillä. Poika tuntui olevan tyytyväinen kun sai takille jatkoaikaa. Lupasi mennä uutta katselemaan. Sanoinkin että eikös välillä olis kiva vaihdella.
Nyt kun tuli kesä ei tahdo puikot enää pysyä käsissä vaikka kovin kiinni pidänkin. Onhan mulla aina joku neule menossa että väliajoilla huilatessa saa jotain käsiinsä. On vaan niin paljon muuta niinkuin esmes ikkunanpesua ja kukkapenkkien rapsutusta. Kumpikaan ei ole mielihommaani vaan melkein pakkopullaa.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Dreambird numero neljä

Kaksi kuukautta kesti valmistua tämä Dreambird-huivi. No en sitä yksinään neulonut vaan siinä sivussa muutamaa muutakin työtä. Edellisen samannimisen huivin olen neulonut vähän runsas vuosi sitten ja niin oli taas unohduksissa koko tekeminen että sai tosissaan pinnistellä muistia ja tarkastella mallipiirrosta että miten se tehtiinkään. Eihän siinä mitään luettua ohjetta tarvitse mun mielestäni kun mallipiirros on kyllin selvä.
Kun aamusella tarkastelin huivia ennen kuvien ottoa niin tuli vähän sellainen olo että joka sulka ei ole samankokoinen. Taitaa vaan luuloni johtua tuosta kosteana pyyheliinojen alle asettamisesta että joku sulka on tullut venytettyä enemmän leveäksi kuin joku toinen. Tässä ei onneksi tarvi nuppineuloja asetella vaan riittää kun sulkien päät jotenkuten oikoo.

Lankoina hyvin marinoitunutta tummanvihreää kirpparilta ostettua tekstiiliteollisuuden Kiri, 100% norjalaista villaa, jota meni 150g. Sulkalankana Zeldan käsinvärjäämä "Nene", 80% sw merino/20% polyamidi. Sulkalankaa oli 100g:n vyyhti josta jäi tähteeksi muutama metri. Huivin paino siis 250g ja neuloin 3½:n pyöröpuikoilla. Huivin koko 60cm/180cm ja mitat otettu niin että lyhyempi mitta tuo sulan pituus ja pidempi mitta sisäsyrjän alusta viimeisen sulan kärkeen.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Marjapuurosukat

Kyllä se varmaan vielä lämminkin tulee että tarkenee tällaisilla lyhytvartisilla sukilla vaikka tällähetkellä vielä mieluummin pitäisin mahdollisimman pitkävärtisia sukkia. Vahvistettua neulosta jatkoin vielä muutaman kerroksen kantapään allekin, jos kestäisivät hitusen kauemmin ehjänä.
Mallihan on on tennarisukat, Tainan Käsillään-blogista. Näitä on mukava neuloa kun ei tarvitse mallikuviota kokoajan katsoa. Viimekeväänä neuloin useamman parin erivärisistä langoista ja kaikille löytyi ottaja. Nämä ei värinsä puolesta varmaan ole niin suositut nuorison keskuudessa mutta omiin jalkoihin passaa sopivasti.
Lanka on suosikkilankaani Dropsin Fabelia jota meni 45g ja neuloin 2½:n puikoilla. Olen niin tykästynyt silmukoimalla päättelyyn että melkeinpä sillä tyylillä päättelen kaikki sukat.