Huivi nimeltä Barbiegirl

Joskus onnistuu, joskus ei. Nyt mielestäni onnistui aika hyvin vaikka ei ohjetta ollut minkäänlaista. Loin vaan silmukat, 3 kpl ja neuloin muutaman kerroksen ainaoikeaa. Keräsin siitä pötköstä silmukat ja aloitin. En ole oikein koskaan onnistunut tuolla aloituksella eikä se nytkään kai ihan oikein mennyt mutta mulle kelpasi. Suit`sait sukkelaan kun aloitin, ei ollut aikaa etsiä mistään ohjetta.

Ajatuksissani olin huivia tehnyt jo pidemmän aikaa mutta malli muotoutui vasta neuloessa. Jännäsin koko neulomisen ajan että millainen mahtaa tulla. Nyt harmittaa kun en tehnyt minkäänlaisia muistiinpanoja. Täytyy vissiin ota kynä käteen ja tarkastella huivia tarkemmin ja kirjoittaa jotain muistiin. Tuntuu että voisin neuloa muutaman muunkin värisen samalla mallilla.

Oikeastaan tuossa ei ole muuta tylsää kuin tuo sileän osuuden neulominen. Arvasin ettei lanka riitä loppuun asti ja siinäpä tulikin tenkkapoo että millä jatkan. Löytyi samantyylistä lankaa mutta oli ohuempaa. En kelpuuttanut sitä vaikka sävyltään oli samaa ja vieläpä nimikin oli sama. Zeldan käsinvärjäämiä molemmat.

Vaikka minulla on paljonkin väriltään juuri näitä pinkki/vaaleanpunainen sävyjä niin en tahtonut löytää sopivaa lankaa loppupitsiin. Oli sentään muutaman vuoden marinoitunutta Roosanauha-lankaa jonka kelpuutin ja tuo vaalea oli jämät jostain sukista. Kun sekään ei riittänyt loppuun asti piti korkata vähän tummempi vyyhti samaa lankaa jota ei sitten mennyt paljon enempää kuin päättelykerrokseen.

Huivin nimeksi laitoin siis langan nimen eli Barbiegirl ja lankaa meni koko vyyhti eli 100g/400m. Langan koostumus 75% merino/15% silkki/ 10% pellava. Reunukseen meni yhteensä 38g niitä Roosanauhalankoja. Joskus saa kulutettua jotkut langat viimeiseen pätkään asti niinkuin nyt tämän päävärin ja sukista jääneen Roosanauhalangan lopun. Neuloin huivin sileän osuuden 3:n pyöröllä ja vaihdoin pitsireunukseen 3½:n puikot.

Satumetsä-junasukat

Pientä ja kaunista tulee kauniista langasta. Tämä on Zeldan käsinvärjäämää "Satumetsä"-lankaa ja neuloin viimekeväänä yhdet lyhytvartiset naistensukat samasta langasta. Ihanaa lankaa joka koostuu pehmeästä merinovillasta 75% ja polyamidi 25%. Kyllähän vauvansukat kestäisivät pelkästä villastakin neulottuna.

Sukkaparin paino 28g ja neuloin 2½:n neliskanttisilla puupuikoilla. Lankaa jäi jäljelle 12g että siitä nöttösestä ei pieniäkään sukkia enää saa kuin yhdistämällä muuhun lankaan.

Kävin eilen pitkästä aikaa lähikirpparilla kun tytär antoi aiheen jota piti hakea vaan olipa pöytä tyhjennetty että se siitä. Kiertelin sitten huvikseni ja tapasin yhden entisen työkaverini ja hän ihmettelemään että mikä se tämä laite on. No mulla ihan pomppas että katoppa vaan ja 10€ koko vanha laatikko jossa oli tämä puolauskone. Katsoin Toikan sivuilta niin siellä hinta samaiselle laitteelle on 75€.

Eipä olisi mun silmä ottanut puolauslaitetta sieltä kaiken muun tavaran seasta. Olen erittäin huono löytämään mitään enkä olekaan vakikävijä kirppareilla. Kiitos kuuluu siis hänelle, entiselle työkaverille. Eipä tarvitse enää puolanpohjiakaan paperista värkkäillä kun niitäkin oli tuossa vanhassa karkkilaatikossa. Eikun kutomaan pellavapyyheliinoja syksyllä kansanopistoon. Langat voi puolata jo sitten kotona etukäteen.

Pikkuvarpaille junasukat

Pieniä sukkia on kiva neuloa kun tulee minullakin hitaalla valmista melkein parissa kolmessa päivässä. Nämä ovat ihan kivat välitöinä kun ei tarvitse ohjetta pahemmin seurata.

Samanlaiset ja samasta langasta neuloin vähän toista vuotta takaperin. Siksipä näistä ei hirveästi ole kirjoitettavaa mutta täytyy kuitenkin jotain riipustaa että vuoden lopussa näkee mitä on saanut aikaiseksi. Koska lanka on samaa ja 25g:n kerässä niin puikotkin olivat samat eli 2:n pienillä sormikaspuikoilla neuloin. Edellisistä jäi kerästä tähteeksi kolmisen metriä ja näissä loppui kesken siinä metrin verran. No onneksi oli se kolme metriä.

Viimevuonna olin ekakerran mustikassa kesäkuun viimeinen päivä. Nyt ei tarvitse mennä metsään vielä moneen viikkoon. Kun kävin viimeviikolla katselemassa lenkillä niin jokunen vihreä marja erottui varpujen seasta.

Juhannuksen japanilaissukat

Kun on paljon keskeneräisiä töitä niin joskus jotain valmistuu sitten nopeampaan tahtiinkin. Nämä japanilaisella mallikuviolla olevat sukat ovat jo toiset samanmoiset. Ensimmäiset neuloin jo alkuvuodesta valkoisesta langasta. Tähän sukkapariin meni lankaa 70g ja neuloin 2½:n puikoilla. Lanka HERITAGE sock yarn, 75% merino superwash/25% nylon.

Eipä ole sellaiset sukat joita reissussa neulotaan tai telkkaria katsoessa. No en katso muutenkaan ettei senpuoleen. Mallikuvion joka rivi on erilainen ettei jää mieleen sitten millään vaikka toistoa tapahtuukin. Silti tykkään tällaisista malleista enemmän kuin ihan perussileästä neuleesta.

Punainen väri on vaikea kuvattava oli sitten aurinkoinen tai pilvinen päivä tai vaikka valot päällä. Kaikki punaisen eri sävyt taitaa vetää enemmän ja vähemmän pinkkiin päin. Ei se mua haittaa kun olen pinkin ystävä. Sanoin vaan on niin vaikea selittää eri sävyjä.

Otin ensin aamulla sukkien valmistuttua kuvia sisällä mutta ajattelin että ulkona puolipilvisessä säässä tulisivat aidommat värit. Ukkoni ajoi eilen nurmikon niin missään ei ollut hyvää paikkaa kuvata. Sitten otin yhden raparperin lehden, kävi hyvin tähän tarkoitukseen. Meillä on tänävuonna joku ihme ilmiö noissa kahdessa raparperissa. Toisen lehdet niin valtavan suuria ja toisessa pehkossa pientä ja tiheää kasvustoa. Se pieni kasvusto on varmaan seurausta kevään pakkasista ja suurempi sitten pääsi kasvamaan senkin edestä mitä pieni kitui.

Juhannus 2017

Joku hidastuspistos iskenyt minuun tai sitten on mielessä jotain muuta kuin neulomista. No kaksi paria näitä lehtisukkia sain valmiiksi. Malli on tuttu viimesyksyltä kun joku oli löytänyt Pinterestistä kauniin sukkakuvan mutta ohjetta ei löytynyt. Vaikka olisi ohjekin ollut niin se olisi ollut venäjäksi. Aika arka väri on mutta kloriitilla saa valkaistua kun on ihan 100% puuvillaa tämä lanka. Sukkapariin meni 85g ja neuloin vanhoilla harmailla 20cm:n sukkapuikoilla. On vähän mitä vääntää eikä mene mutkalle eikä poikki. Olen niin tottunut näihin uudempiin 15cm:n pituisiin puisiin että pidemmät tuntuu olevan tiellä ja ottavan hihoihin kiinni. Puuvillalanka tuntuu luistavan kuitenkin paremmin vanhoilla harmailla kun puiset jarruttaa.

Olin viikonloppuna vanhemman tyttären luona Helsingissä yhden yön. Lauantaina käytiin Haagan alppiruusupuistossa ihailemassa kauneutta. Ilma oli kaunis ja nuo isot alppiruusut vielä kauniimpia. Kyllä riitti korkeutta ja leveyttä pensailla mutta sopiva kasvualusta kun on niin kyllä kasvaa ja kukkii.

Muutama ilta takaperin sain jo iltapuurooni uusia mansikoita. Tuosta eteläpuolen seinänvierestä keräsin. Ei niissä ihan ollut se metsämansikan aito maku mihin on tottunut.

Nyt pitää syventyä tuohon mattojen tamppaamiseen mutta toivottelen kaikille blogiini eksyville rauhaisaa Juhannusjuhlaa.

Mikrotuen synttärikakku

Viikko takaperin juhlittiin mikrotukeni synttäreitä ja hanellä toivomuksena mansikkakakku. Toukokuussa syntyneillä tytöillä oli unelmatorttu ja kyllähän siitä kaikki tykkäsivät. Lupasin pojalle mansikkakakun vaikka koristemansikat pitikin hakea torilta. Poika sai itse koristella päällyksen. Tuohon täytekakkuun laitoin sisälle pakkasesta raakamansikkahilloa ja kermavaahtoa johon sekoitettu rahkaa että olisi mukamas vähän terveellisempi vaihtoehto.

En ole mestari missään ruoanlaitossa tai leipomisessa. Olenkin sanonut ukolleni että se on meidän onni että olen laiska noiden suhteen. Ruokaahan nyt joutuu pakostakin laittamaan ettei tarvitse einesruokiin tyytyä kuin joskus harvoin. Leipominen on hyvin harvinaista herkkua kun muutenkin tahtoo lisäkiloja tulla näin varttuneemmalla iällä. Puoliksi syötiin tuo kakku pojan kanssa kolmeen päivään.

Eilenaamulla piti ottaa tästä meidän vanhemmasta kissasta kuva kun komenteli mua aamukahville siinä vähän vaille kymmenen. Kun en heti nostanut takamustani tuolista niin hänpä päätti sitten ottaa torkkupaikan tuosta että on sitten valmiina lähtöön kun nousen. Olen seurannut useana aamuna että kisu ramuaa tuolta kirjahyllyn päältä nukkumasta alaspäin juuri siinä main kun aamukahvia laittelen itselleni. On sitten aina jääkaapilla samaan aikaan. Eihän sitä voi olla antamatta juustosiivua tai kinkkuleikkeenpalaa kun kisu niin kauniisti katsoo.

Lehtipitsihuivi

Kahden kuukauden aherruksen jälkeen vihdoin valmis. Olen tuon huivin ohessa muutakin neulonut ettei vallan aika tuohon kulunut. Keskustan mallikuvion otin Haapsalu sall-kirjasta. Reunan pitsiin keräsin silmukat reunasta ja alun neuloin Nancy Bushin: Pitsihuivit neuloen-kirjasta. Kun tuntui että reunus oli aivan liian kapea ohjeen mukaan neulottuna niin aloin soveltaa omiani. Puolet reunapitsistä on itsekeksimääni, siis tuo ulkoreuna.

Tämä on tilaushuivi ja mallin sain itse suunnitella. Mielikuva tilaajalla oli että tuollaista lehtikuviota. Sehän sopi mulle hyvin kun olen samalla kuviolla neulonut itselleni puseron muutama vuosi sitten. Suorakaidehuivi on helppo neuloa sen suhteen ettei tarvitse miettiä silmukoiden lisäämistä koko neulomisen ajan.

Reunus sitten aiheuttikin harmaita hiuksia. Neuloin keskiosaa senverran mitä lankaa oli ja kun se loppui aloin kerätä silmukoita ympäri huivin 150cm:n pyöröpuikolle. Sitten alkoi tenkkapoo kun piti reunakuvio saada kulmista jotenkin sopimaan. Vaikka miten laskin ja mallasin niin ei meinannut mennä tasan reunojen silmukat kuvion kanssa. Useamman kerran jouduin purkamaan kulmakohtaa ennenkuin tuli jotenkuten sopiva. Kun huivi on aika iso niin reunapitsi oli liian kapea ja niinpä jatkoin omalla sovelluksella puolet lisää. Neuloessa taas mietin että mikähän tulee mutta hyvä tuli vaikka itse sanonkin.

Olen jo jonkun aikaa pyytänyt että mieheni tekisi mulle semmoset huivinpingotusrimat ja nyt sitten sain vaikka ei nyt ihan priimaa olleetkaan. Itse suunnittelin naulojen paikat niihin rimoihin ja ukkoni vasaroi naulat paikalleen. Vielä pitää suunnitella nekin rimat uudelleen. Tuo oli vasta alkutestausta. Olen käyttänyt pitkiä puikkoja pingotusapuna ettei jokaiseen pitsisakaraan tarvitse nuppineulaa asettaa. Nyt vaan loppuivat puikot kesken eikä riittänyt päihin ollenkaan. Enkä saanut noita pitkiä sivurimoja mitenkään kiristettyä tarpeeksi kauas toisistaan.

Lankoina on Pirtin Kehräämön kahta eri lankaa. Ruskea on 70% villa/30% silkki ja valkoinen 70% villa/30% alpakka. Neulottu 4:n pyöröpuikolla ja reunukseen käytin 150cm:n kaapelia että sain kaikki vähän yli 1000 silmukkaa mahtumaan. Päättelyssä oli silmukoita 1074. Huivin paino tarkalleen 252g.