maanantai 22. toukokuuta 2017

Pikkutakin tuunausta

Välillä nuo lapsukaiset antaa sellasia tehtäviä ettei oikein tiedä tekiskö niin vai näin. Tässä vanhemman poikani hyvin palvellut pellavapikkutakki jossa pientä rispaantumaa hihansuissa ja helmassa. Nuuka kun on niinkuin vanhempansakin niin käyttää vaatteet loppuun. Takin väri on oikeasti musta mutta ekan kuvan heitti ihan siniseen.
Tein sellasen äkkipäätöksen ja enempiä suunnittelematta, kanttasin rikkinäiset kohdat nahkakantilla. Kun ei mitään suurempia paloja ollut nahkaa niin en alkanut kanttaamaan koko helmaa ja hihansuita. Saahan niitä yksityiskohtia koristella vaikka sitten pienillä pätkillä. Poika tuntui olevan tyytyväinen kun sai takille jatkoaikaa. Lupasi mennä uutta katselemaan. Sanoinkin että eikös välillä olis kiva vaihdella.
Nyt kun tuli kesä ei tahdo puikot enää pysyä käsissä vaikka kovin kiinni pidänkin. Onhan mulla aina joku neule menossa että väliajoilla huilatessa saa jotain käsiinsä. On vaan niin paljon muuta niinkuin esmes ikkunanpesua ja kukkapenkkien rapsutusta. Kumpikaan ei ole mielihommaani vaan melkein pakkopullaa.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Dreambird numero neljä

Kaksi kuukautta kesti valmistua tämä Dreambird-huivi. No en sitä yksinään neulonut vaan siinä sivussa muutamaa muutakin työtä. Edellisen samannimisen huivin olen neulonut vähän runsas vuosi sitten ja niin oli taas unohduksissa koko tekeminen että sai tosissaan pinnistellä muistia ja tarkastella mallipiirrosta että miten se tehtiinkään. Eihän siinä mitään luettua ohjetta tarvitse mun mielestäni kun mallipiirros on kyllin selvä.
Kun aamusella tarkastelin huivia ennen kuvien ottoa niin tuli vähän sellainen olo että joka sulka ei ole samankokoinen. Taitaa vaan luuloni johtua tuosta kosteana pyyheliinojen alle asettamisesta että joku sulka on tullut venytettyä enemmän leveäksi kuin joku toinen. Tässä ei onneksi tarvi nuppineuloja asetella vaan riittää kun sulkien päät jotenkuten oikoo.

Lankoina hyvin marinoitunutta tummanvihreää kirpparilta ostettua tekstiiliteollisuuden Kiri, 100% norjalaista villaa, jota meni 150g. Sulkalankana Zeldan käsinvärjäämä "Nene", 80% sw merino/20% polyamidi. Sulkalankaa oli 100g:n vyyhti josta jäi tähteeksi muutama metri. Huivin paino siis 250g ja neuloin 3½:n pyöröpuikoilla. Huivin koko 60cm/180cm ja mitat otettu niin että lyhyempi mitta tuo sulan pituus ja pidempi mitta sisäsyrjän alusta viimeisen sulan kärkeen.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Marjapuurosukat

Kyllä se varmaan vielä lämminkin tulee että tarkenee tällaisilla lyhytvartisilla sukilla vaikka tällähetkellä vielä mieluummin pitäisin mahdollisimman pitkävärtisia sukkia. Vahvistettua neulosta jatkoin vielä muutaman kerroksen kantapään allekin, jos kestäisivät hitusen kauemmin ehjänä.
Mallihan on on tennarisukat, Tainan Käsillään-blogista. Näitä on mukava neuloa kun ei tarvitse mallikuviota kokoajan katsoa. Viimekeväänä neuloin useamman parin erivärisistä langoista ja kaikille löytyi ottaja. Nämä ei värinsä puolesta varmaan ole niin suositut nuorison keskuudessa mutta omiin jalkoihin passaa sopivasti.
Lanka on suosikkilankaani Dropsin Fabelia jota meni 45g ja neuloin 2½:n puikoilla. Olen niin tykästynyt silmukoimalla päättelyyn että melkeinpä sillä tyylillä päättelen kaikki sukat.