lauantai 10. lokakuuta 2015

Blogini tarina

Sain tämän haasteen Silmukkasatuja-blogista jo elokuun lopulla ja lupasin vastata kun aihe ei ollut liian vaikea. Vaikka laiskuus kun iskee päälle niin helpostakin saa vaikean.

Oikaisen muutamat mutkat suoriksi ja kerron vain oleellisen enkä jatka eteenpäin.

...ja Tarina alkaa...
Olin innostunut lukemaan muiden käsityöbloggaajien blogeja jo pari vuotta ennenkuin joulukuussa 2007 vähän ennen joulua perustin oman. Mikrotukeni, silloin 12v eli nuorempi poikamme minut siihen oikeastaan yllytti. Hän vaan sanoi että nyt perustat äiti sinäkin oman blogin kun niin ahkerasti noita muita seurailet. Minä kauhusta kankeana että enhän minä osaa mitään blogia kirjoittaa ja mitä sinne edes kirjoittelen. Saatika sitten kuvien laitto. En osaa, ei siitä mitään tule. Poika vaan sinnikkäästi että nyt keksit blogin nimen ja laitetaan alkuun. En tosiaan olisi itse kyllä osannut mutta tingin sitten pojalta lupauksen että auttaa mua aina kun hihkasen. Alusta lähtien olen "tituleerannut" poikaa mikrotuekseni.
Tämä äkkiä valmistunut kaulaliina kummitytölleni ei ollut tyypillistä osaamistani.
Alun 5,5 vuotta kirjoittelin Vuodatuksen puolella mutta kesällä 2012 siirryin bloggerin puolelle kun Vuodatus meni ja keikkasi nurin vieden mukanaan kuvia ja tekstejä. Osan kuvista palauttelin heti kun oli mahdollisuus mutta puuttuu paljon semmoisia joita ei ole missään.
Huomaan että pinnasta löytyy sekä venäläistä että länsimaalaista neulepintaa. 
En sentään niin pätevä ole kuin eräät jotka jo 5-vuotiaina neuloivat villasukkia tai kintaita. Itse muistan että kansakoulussa kolmannella luokalla neulottiin pölyrätti jota en ole koskaan raaskinut pölyjen pyyhintään käyttää. Olin 12v ja tuhkarokossa kun piti jotain ajankuluksi kotona tehdä niin aloitin neulomaan villapuseroa kahdella värillä, punaisella ja vihreällä kirjoneuletta. Tein myssynkin samalla kuviolla ja se on vielä tallessa, vaikkakaan ei käytössä. Siitä näen millaista neuletta se villapuserokin oli.
Tässä kirjoneuletta joka oli villapuserossa myös. Sen puseron olen jo aikaa sitten purkanut.
Alussa kun innostusta riitti niin bloggasin joka toinen päiväkin. Nykyään ei tahdo riittää juttua ihan joka viikkokaan. Olen tosin yrittänyt vaikka tikusta asiaa tehdä ettei tulisi kahden viikon taukoja. Aina kun ei valmistu viikossakaan sukkapari. Mitä kauemmin on kirjottamatta, sen vaikeampi on taas aloittaa. Alussa tosin kirjoittelin muustakin kuin tekemistäni käsitöistä. Muuten blogini sisältö ei ole muuttunut mielestäni mihinkään suuntaan. Itselleni lähinnä toimii kuin päiväkirjana niiltä osin että pystyn tarkistamaan mitä tein ja milloin.
Viimeinen kuva Vuodatuksen puolelta on pitsineuleinen päivänvarjo nuoremmalle tytölleni. Samalla kuvalla aloitin sitten bloggerin puolella. Blogin nimi on pysynyt samana. En katsonut aiheelliseksi muuttaa nimeä kun sitten olisivat viimeisetkin lukijat kaikonneet.
Tämä Africankukista virkattu päiväpeitto on yksi sellainen saavutus jonka en uskonut valmistuvan ollenkaan. Vaikka sellaisen kukkasen virkkaa aika nopeasti niin niiden yhdistäminen sitten viekin aikaa paljon enemmän. Meni muiden käsitöiden ohessa 3v ennenkuin tuli valmiiksi. Sekin vielä etten oikeastaan tykkää virkkaamisesta mutta tuo malli niin koukutti.
Kirjoneuletta ei myöskään voita melkein mikään.
Tämän vuoden puolelta taitaa tulla ennätystulos sukkien osalta. Niitä vaan on niin kiva neuloa kun valmistuvat kuitenkin aika pienessä ajassa. Pitsihuivin neulomista ei tosin voita mikään.
Olen huomannut saman monessa seuraamassani blogissa kuin itsellänikin että bloggausvälit ovat harvenneet ja onpa joku entinen tuttu bloggari lopettanut kokonaan. Itselleni olen vihainen kun ei aina tule käytyä kommentoimassa vastavuoroisesti. Syytän siitä tuota fb:n puolta ja siellä kaikkia ihania neulejuttuja joiden seuraamiseen kuluu nyt se aika mikä ennen meni lukiessa blogeja. Olen tosi hidas neuloja ja oikein mestaripurkaja. Tuolla jossain kätköissä on useampikin keskeneräinen neule jotka odottavat purkamista ja uudelleentulemista joksikin.

12 kommenttia:

  1. Kiitos historiastasi! En muista kuinka kauan olen seurannut blogiasi, aika kauan. Laiska olen kommentoimaan ja blogilistan kautta seurasin isoa määrää blogeja ja sen lopetettua, en ole löytänyt läheskään kaikkia.
    Olen huono näissä tietokone-asioissa ja kuopuokseni on ollut mikrotukeni. Hänelläkin on ollut pienten lasten äitinä vauhtia elämässä ja kun nähdään, en aina raatsi istuttaa häntä koneelle.

    Oma bloggaukseni on aika laiskanlaista, vaikkakin neulon edelleen eri tilanteissa. Jäin aika jännittyneenä ja odottavlla innolla ensin lomilla ja sitten eläkkeelle vuosi sitten. Kuvittelin ehtiväni sitä ja tätä ja monenlaista. Mutta on ollut yksi rankimmista vuosista - läheisillä ja itselläkin on ollut monenlaista ja käsiäni on tarvittu muuhun. Mutta onneksi olen ollut poissa työelämästä, muuten en olisi selvinnyt. Silmukka silloin tällöin pitää pään kasassa! ;)

    Itsestäni vaan puhun.Höh! Sinulla on ihania töitä ja jos nyt yrittäisi kommentoidakin jatkossa! Kiva kun jatkat!

    VastaaPoista
  2. Kiva tarina on sinunkin blogillasi ja kauniita töitä olet täällä esitellyt. Varsinkin tuo päivänvarjo on upea!

    VastaaPoista
  3. Kiva blogikertomus ja kiva että edes harvakseltaan bloggailet. Itsekin olen laiskistunut niin tekemään käsitöitä kuin bloggaamaan, mutta jotain kuitenkin silloin tällöin tai sanoisinko, että koko ajan on jotain vireillä, mutta valmistuminen kestää entistä pidempään.

    VastaaPoista
  4. Olen seurannut blogiasi vuosia, mutta oli kiva lukea sen historiasta. Mie olen joutunut harventamaan blokkaamistani, koska en töiden takia jaksa / ehdi. Haluaisin päivittää blogiani useammin, mutta voimavarat eivät vain riitä.

    VastaaPoista
  5. samankaltasia polkuja olemme blogin pitäjäiksi kulkeneet. :)
    kaikkea hyvää siulle ja mukavalle blogillesi jossa on niin mahtavia käsitöitä.

    VastaaPoista
  6. Blogisi muistan oikein hyvin vuodatuksen puolelta. Sittemmin kadotin. Oma bloggaukseni on harventut, pelkään että toistan liikaa itseäni. Se kuuluisa kynnys.
    Hyvää jatkoa blogillesi. Tulen kyllä kyläilemään täällä ja etsimään vinkkejä, kun syksyn tullen neuletöiden pariin siirryn.

    VastaaPoista
  7. Olet taitava käsityöläinen! Paljon tuttua blogitarinassasi!

    VastaaPoista
  8. Hieno historiikki. Hassua, kun sanoit olevasi hidas. Minulla on sellainen mielikuva, että olet tosi nopea ja näpsä.

    VastaaPoista
  9. Historian havinoita. Minun blogini on saman ikäinen, muutaman kuukauden heitto. :) Miäkii oon jo vuosia seuraillu sinun juttuja. Blogin kirjottamisessa on parasta just se kässäpäiväkirjanomaisuus, mutta myös tutuiksi tulleet kävijät ja kaikki kommentit. Aina on mukava, jos sekaan sattuu joku uusikin tuttavuus. Minuu vaias myös toi sama jossain vaiheessa, ett ei oo tullu kirjoteltua pitkään aikaan. Toisaalta, miks pitäis. Vapautta on kirjottaa silloin, kun huvittaa. Olen huomannu, että näyttäessäni kuvaa keskeneräsestä käsityöstä, se usein myös jää keskeneräseksi. :) Joku taika siinäkin.

    VastaaPoista
  10. Aika samanlainen blogikaari on ollut meillä molemmilla. Aloitettiinkin samana vuonna. Ja kirjoitusväli on tasaisesti harventunut.

    VastaaPoista
  11. Juu kyllä minä muistan sinut sieltä vuodatus-ajalta, jolloin olit ensimmäisiä joiden kanssa kommentoimme vuosi taisi olla juuri tuo 2008, jolloin itsekin aloittelin. Ajatella siitäkin on jo seitsemän tuotta!! Mutta parasta, että meitä on monta jotka olemme edelleen yhteyksissä blogiemme välityksellä.

    VastaaPoista
  12. Kiva lukea blogisi tarina. Minäkin muistan sinut vuodatuksen ajoilta asti. Sinulla on aina ollut niin ihania töitä esillä. Itselläni on bloggaamisiin haitannut viimeaikoina ajan puute, tuntuu, että on niin paljon kesken... Mutta kiva käydä täällä kurkkimassa välillä mitä olet tehnyt.

    VastaaPoista