Puikkomaisterin Lapaskirja

Tulihan se keskiviikon postissa minunkin kirjani kun jotkut jo esittelivat viimeperjantaina omaansa. Insinööripoikaani kiinnosti kovin ja hän selasi ensimmäisenä tätä uutuutta. Minä vaan olan yli yritin kurkkia että mitä hienouksia kirjasta löytyy.

No löytyihän sieltä montakin mallia joista yritän tässä syksyn mittaan saada muutamat puikoille. Tässä kuvia vähän siinä järjestyksessä mitkä ovat mieleeni. Ekana nämä juuri mun väriset sormettomat joiden alkuperäistä kuvaa ihastelin jo viimesyksynä.

Toisena tulee tämä pari jonka voisin neuloa puna/vihreä/jonakin värinä. Hieno kuvio, ei ole missään ennen sattunut silmääni.

Kolmantena nämä sormettomat ja taidan neuloa taas eri väreillä kuin kuvassa.

Eipä ihan löydy noita malleissa ehdoteltuja ihania lankoja kotoa mutta täytyy etsiä mitä omista nurkista löytyy tai sitten matkustaa halvalla Helsinkiin ja käydä Snurressa paksun lompsan kanssa.

Olin taas yksi Puikkomaisterin testineuloja ja neuloin näitä lapasia jo viimevuoden lokakuussa. Nyt kun yritin etsiä lapasista ottamiani kuvia niin siinä sitä olikin työtä. Luulin että olin ottanut vain yhden kuvan, mutta löytyihän niitä useampiakin, keskeneräisistä sekä valmiista.

Testausvaiheessa näillä kirjan "Melli"-lapasilla olikin eri nimi. Lapasparin paino 60g ja neulottu 2:n ja 2½:n puikoilla.

Olihan se ihan jännää osallistua testineulontaan ja täytyy sanoa että hienon kirjan taas teit, Puikkomaisteri. Olin jo hänen edellisen kirjansa Puikkomaisterin Sukkakirjan testineulojaryhmässä. Näitä molempia kirjoja lukee kuin romaania ja kuvat ovat niin kauniita että niiden seurassakin viihtyy vaikka ei jaksaisi ohjeita lukeakaan.

En sitten tänävuonna ollut tuolla kirjanjulkitsemistilaisuudessa mutta näkyyhän noita kirjoituksia ja kuvia useammankin bloggaajan toimesta. Kauas on pitkä matka ja kivinen tie vielä lisäksi ja löytyyhän noita syitä.

Kauneutta lisää

Tämä pari kintaita valmistuikin nopeammin kuin ensimmäinen. Laitoin tässä värit toisinpäin kun olin tuolla fb:n puolella jonkun nähnyt niin tehneen. Vaikka langat olivat samoja niin tuntui että tulivat löysemmät kuin ekat olivat. Varmaan sitä neuloo rennommin kun on yhdet saanut rutistettua harjoittelussa.

Lankaa meni 68g ja neulottu 2½:n puikoilla. Onneksi en vaihtanut kolmosiin vaikka niin mietin alussa kun ensimmäiset olivat aika jämptit.

Välillä täytyy tehdä ompeluhommiakin vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Molemmat pojat ovat istuneet koneella niin ahkerasti että ovat saaneet tuolien kangaspäällykset uusittavaan kuntoon. Tämän kuvan tuoli on vanhemman poikani käyttämä. Nuoremman tuoli ei ole rikki mutta kun on vanhasta tuolista kyse niin on ihan kiva saada siihen uudet päällykset. Laitan molempiin vain irtohuput jotka on helppo irrottaa ja pestä tarvittaessa.

Viimekesänä hajosi vanha Berninani jonka nyt insinööripoikani mieheni avustuksella sai viimein kuntoon. Eilen kun saumuria käyttelin niin sitten alkoi haista ja siitä vauhti hyytyä eli joku siinä hajosi. Eikä vielä ollut 40v niinkuin tuo ompelukone. Taidan liian harvoin niitä käyttää kun heti alkavat nikottelemaan.

Edit. Tässä linkki noihin kintaisiin: http://www.tovefevang.no/2015/01/10/votter-og-panneband-i-klassisk-monsterstrikk-i-rodt-og-hvitt/

Kirjokintaista kauneimmat

Kun aikaa antaa niin valmistakin tulee. Minun tyyliini ei sovi se että neuloisin vain yhtä työtä kerrallaan. Mitäs sitten kun oikein alkaa tympimään niin tulee pitkäkin tauko. Parempi vaan olla monta kesken niin voi vaihdella.

Nämä ihanaiset kintaat sain valmiiksi jo melkein viikko sitten. Fb:n jossain neuleryhmässä yksi nainen esitteli nuottitelinettään jossa pitää neuleohjeen malliakaaviota. Siinä telineessä oli juuri tuon kintaan mallikuvio. Kysäisin että mistä tuo malli on. Nainen käsitti väärin ja selitti että jostain soitinkaupasta ostanut. Otin uusinnan ja selvensin että ohjetta tarkoitin. Selitti että joku ruotsalainen ostomalli, ei hän muista. No Pinterestiä selaamaan. Sieltähän se malli löytyi ja jälkeenpäin löysin bloginkin jossa oli oikein sanallinen ohje ja taisi olla norjaksi. No en minä mitään ohjeita tarvi kun hyvä piirustus on, se riittää.

Neuloin alun yksivärisen 2:n puikoilla ja vaihdoin tuohon kirjoneuleeseen 2½:n puikot. Lankaa meni 65g yhteensä ja aika jämptit tulivat. Tuo alpakka on niin ohutta lankaa että nallesta olisivat tulleet vähän tilavammat. Sitten piti aloittaa samalla mallilla uutta mutta värit toisinpäin.

Nämä tällaiset sukat jo esittelinkin tuolla muutama kirjoitus takaperin. Yhtä pienet kuin edellisetkin, sain kahdesta kerästä kahdet sukat. Nämäkin neulottu 2½:n puikoilla ja lankaa meni 46g. Serkkuni on pienijalkainen, hänelle tämä pari meni.

Viimesunnuntaina viettelin tasalukupäiviäni. Vieraita ei ollut kutsuttu mutta piti kuitenkin tehdä pöytäänpantavaa varoiksi. No yhdet vieraat kävivät, jonka tiesin jo etukäteen. Voileipäkakku savuporosulatejuustolla sisustettu ja neutraalilla päällystetty ja koristeet lisänä.

Kesän ensimmäinen mansikka/kermakakku. Sisustettu raakamansikkahillolla ja kermavaahdolla. Torilta mansikat, eihän niitä enää tähän aikaan omalla maalla kasva.

Puhtaanvalkoinen Haapsaluhuivi

On tuosta sateesta jotain hyötyä jos on haittaakin. Keskeneräiset neulomukset saattavat valmistua melkein itsestään. No täytyy sanoa ettei mikään työ ollut enää paljon kesken. Ensin sain alkuviikosta valmiiksi tuon valkoisen Haapsalu-huivin. Sitä ahkerasti neuloinkin aina kun vaan kädet oli siinä kunnossa eli mustikoista puhtaat.

Mallihan on Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen-kirjasta. Tämä valkoinen on jo toinen samalla mallilla. Ekan huivin olen neulonut vuoden 2011 ihan lopulla ja sen olen esitellyt vuodatuksen vanhan blogini puolella.

Tuli tenkkapoo heti alussa kun ei löytynyt varastostani puhtaanvalkoista ohjeenmukaista lankaa. Ei sitä valkoista muutenkaan liiemmälti ole. Otin sitten riskin ja laitoin kaksi ohutta Haapsaluhuivilankaa vierekkäin. Puikot olisivat saaneet olla vaikka numeroa tai puoltatoista suuremmat. Neuloin kuitenkin ohjeessa suositelluilla 3,5:n pyöröillä ja lankaa meni 76g. Huivi jäi pingotettunakin pienemmäksi kuin ohjeessa, vain 55cm x 125cm.

Lanka tosiaan on 100% villaa mutta jotenkin niin kovan ja narisevan tuntuista. Päättelin ihan itse että varmaan on valkaisun yhteydessä käytetty aineita jotka vievät viimeisetkin villan hyvät ominaisuudet.

Vähän fuskasin tuossa reunapitsissä eli oikaisin helpomman kautta. Ohjeessa reunapitsi neulotaan erikseen ja ommellaan sitten kiinni. Minä keräsin virkkuukoukulla silmukat puikoille ja neuloin reunan takaperoisesti eli aloitin mallikuvion yläreunasta. Eihän se päättelyreuna ihan samanlailla kaareudu kuin toisinpäin mutta ei siinä suurta eroa ole teki kumminpäin vain.

Nyppyjen teko oli vaan taas aika kinkkistä hommaa vaikka miten yritin jättää oikealla puolella langankierrot löysiksi. Nurjan puolen 7 silmukkaa nurin yhteen vaati ensin parsinneulan terävän kärjen josta silmukat virkkuukoukulle ja lanka läpi. Oli vääränlaiset puikot kun ei ole pitsinneulontaan sopivia teräväkärkisiä oikean kokoisia puikkoja. Tälläkertaa nypyt suurimmalta osin ovat sentään oikealla puolella huivia.

Siitä sateesta on siis senverran haittaa etten tälläviikolla ole ollut mustikassa kuin kerran. En tykkää rämpiä märässä metsässä ja vaikka mustikat olisivatkin kuivia sateen lakattua niin kyllä ne kastuu kun niitä sieltä märkien varpujen lomasta keräilee.

Erilaisia käsitöitä

Ei vieläkään mitään valmista vaikka ei suurista töistä olekaan kyse. Edellisen kirjoituksen valkoinen pitsihuivi on reunuskerrosta vaille ja yhdet tilaussukat puoli terää vaille valmiit.

Olen edelleen siellä mustikkametsässä viihtynyt ja kun tyyliini kuuluu kerätä puhtaita marjoja niin ei siinä paljon ehdi kolmessa tunnissa tai edes viidessä. Kertyi noita mustikkametsäpäiviä sitten 16 kpl tässä kuussa. Tällainen kori sormin poimittuna on noin 3 litraa.

Käsityötähän se on tämä hunajan purkituskin. Onneksi sain tuon insinööripojan auttamaan. Meillä kulutetaan hunajaa vuodessa kolmeen pekkaan tämä purkitettava satsi eli 27kg eikä sekään ihan riitä.

Nyt oli onneksi aika helppo purkittaa kun ilma on lämmin eikä hunaja ollut kerinnyt kiteytymään. Kaadettiin ensin ämpäristä tuollaiseen isoon metallimittaan, josta oli helppo kaataa purkkeihin. Vaatii se kuitenkin vakaata kättä ja silmää.

Valkoinen pitsihuivi

Aika on kulunut hyvin rattoisasti mustikkametsässä ja sieltä illalla kotiuduttua ei ole paljon ehtinyt neuleisen perään katsella. Varsinkaan kun piti tällaista huivia laittaa puikoille.

Eräs emäntä oli tätä vailla eikä minullakaan ollut ohjeenmukaista lankaa kotona vaikka muuten kyllä lankoja löytyy. Tämä huivi on ohjeen mukaan neulottu vähän paksummasta langasta kuin yleensä Haapsaluhuivit. Toisekseen puhtaanvalkoista lankaa löytyy itseltäni hyvin vähän. Kyllä ne valkoiset ovat enimmäkseen luonnonvalkoisia. Ratkaisin ongelman neulomalla kaksinkertaisella ohuella huivilangalla.

Vaikka olen mustikassa ollut jo kolmatta viikkoa niin yhtään mustikkapiirakkaa en ollut saanut leivottua. Eräänä iltana vanhempi poikamme kun on kesälomalla, kyseli että milloinkas sitä mustikkapiirakkaa saisi kun näkyy noita marjoja olevan kotosalla. Tein sitten tällaisen pienen pyöreän vuoallisen mikä menikin sitten melkein yhdellä istumalla.

Alkuun kun pääsin niin leivoin sitten seuraavana päivänä toisen perään. Muutama vadelma koristukseksi tuosta pihan pensaista ja tomusokeria päälle hunnuksi.

Puolukkapuuron väriset sukat

Jumitusta havaittavissa, niin mallin kuin neulontaan käytetyn ajan kanssa. Vaikka nämäkin sukat ovat olleet jo monta päivää valmiina niin bloggaamiseen ei tahdo löytyä aikaa. Tänään kun on taas vaihteeksi sateinen päivä niin nyt on aikaa kirjoitella. Muuten olisinkin ollut mustikoita poimimassa.

Lankana näissä on Dropsin Fabel ja sukkapariin meni tasan 50g. Neulottu 2½:n puikoilla ja kantapää samaa kuviota kuin etupuolikin. Sukkien koko noin 40 jos on pitkä, kaita ja matala jalka niinkuin minulla. Kuvio antaa kyllä myöden että sopii leveämpäänkin jalkaan vaikka pienemmässä koossa. Tuossa kärhöjen kanssa kuvatussa näyttää kovin kapoiselta mutta niin ne ovatkin ilman jalkaa siellä sisällä.

Kärhöt ovat juuri alkaneet kukkimaan. Kyllä nekin viimetalvesta kärsivät ja yksi neljästä kuoli kokonaan vaikka ovatkin kaikki vierekkäin samalla lämpimällä seinustalla. En tiedä montako vuotta ne kukkivat että jos oli jo tullut tiensä päähän. Meillä ei niitä ole koskaan peitelty mitenkään. Ei ole tietoa, säilyisivätkö ehkä paremmin talven kynsistä.

Vaaleanpunainen huivini ei ole edennyt paljoakaan. Sain sentään silmukat kerättyä pitkälle pyöröpuikolle mutta siihen se tyssäsi kun olisi pitänyt alkaa laskemaan silmukoita että kuviot menevät tasan.

Löytyi taas Pinterestistä niin kaunis kirjokintaan malli että heti piti puikoille laittaa. Eipä voi vaan kutoa samalla päivällä kun olen mustikassa ollut. Olisihan tuon pohjavärin voinut vaihtaa vähemmän araksikin mutta kun mallikintaissa oli valkoinen ja punainen, niin en osannut muuta ajatellakaan.