Kielomallilla villatakki

Tämä villatakki oli päälläni jo viime viikonloppuna kun teimme vanhemman tyttöni kanssa Haapsalu-Pitsireissun. Valmiina on ollut sitä ennen jo pari viikkoa, mutta en saanut viimeisteltyä ennenkuin oli ihan pakko.

Joku reissussa mukanolleista sanoikin satamassa että mun ei tarvitse enää harjoitella pitsin neulomista kun olen tehnyt sen jo etukäteen. Kyllä se vielä vaatii harjoitusta, meinaan noiden nyppyjen osalta. En osaa vaan tarpeeksi löysäksi jättää niitä nypyn langankiertoja.

Lankana on DROPSIN BabyAlpaca Silk, 70% Baby Alpaca ja 30% Mulberry Silk. Neuloin muistaaksen 3:n puikoilla. Olen niin tykästynyt tähän lankaan, että voin suositella sitä muillekin. Lankaa oli 6x50g ja ajattelin että se riittää lyhyeen malliin, niinkuin sitten riittikin. Parin metrin pätkä jäi jäljelle.

Mallin suunnittelu lähti liikkeelle eräästä lyhyestä viskoosi/polyamidi jakusta, jonka kiinnitys edessä on vain yhdestä kohtaa nauhoilla eli juuri tuosta rintojen kohdalta. Se ostojakku on ollut niin mieluinen että ajattelin neuloa samantyylisen. Tykkään yli kaiken noista Virolaisista pitsimalleista, joissa on nyppyjä. Tämän jakun pitsikuvioon otin "Kahden kielon kuvion" pitsihuivit neuloen-kirjasta. En tehnyt mitään mallitilkkua vaikka vähän laskeskelin ympärysmittaani ja silmukkamääriä sileään neuleeseen. Tuurilla neuloskelin, enkä oikeastaan purkanut kuin hihojen pyöriöosassa vähän matkaa.

Neuloin jakun alaosan kainaloihin asti ilman saumoja. Jätin huilaamaan ja tein hihat välillä. Nekin neuloin pyörönä ettei tullut ommeltavia saumoja. Yhdestä kerästä ei ihan tullut yhtä hihaa vaikka jätinkin alamittaisiksi. Jätin hihatkin huilaamaan ja jatkoin miehustaosaa, ensin takakappaleen ja sitten etukappaleet valmiiksi. Silmukoin olkapäät ja vieläpä onnistuin siinä. Sitten tuli se purkusessio niissä hihoissa. Pyöriö oli liian matala ja pystyin korottamaan sitä kun lankaa vielä oli.

Alunperinkin suunnittelu lähti siitä että en yritäkään jakkua edestä kiinni kuin vain nauhoilla tai yhdellä napilla. Sitten kun olin hihat ommellut kiinni, niin neuloin loppulangan etuliepeisiin ja niskan ympäri ainaoikein neuleella muutaman kerroksen. Tuo etukiinnitys voi vielä käytössä muuttua. Tyttöni vaan oli sitä mieltä että tuo Muuminappi passaa ihan hyvin, joten sillä mennään nyt.

Viimeistelyyn käytin höyryä vain noihin ainaoikein reunuksiin. Ne kun tahtoivat käpertyä samoin kuin pelkkä sileä neulekin.

Jakun valmistuttua tuli samanlainen olo kuin nuorenakin kun olin saanut jonkun neuleen onnistumaan ilman ohjetta. Vaikka valmiilla ohjeella on niin helppo neuloa, niin välillä täytyy yrittää osaako itse enää.

Huomiseksi on jo malli haettu ja langat valmiina, puikot myös. Sitähän minä tarkoitan että alkaa taas se jokasyksyinen Sukkasato-tempaus. Minä pääsin Perunalaariin, niinkuin viimesyksynäkin.

Africankukkapeittoni

Nyt voin röyhistää rintaa ja todeta että kyllä kannatti vaikka välillä meinasi usko loppua. Tätä peitontekelettä jo useamman kerran esittelin keskeneräisenä. Tässä "rojektissa" ehti mennä jo vähän yli kolme vuotta kun ekoja paloja esittelin vanhan Vuodatuksen puolen blogissani elokuun alussa 2010.

Toinen pää...

...ja toinen pää.

Minä kun en ollenkaan ole virkkausihmisiä, niin tämä Africankukka otti niin haltuunsa että ei muu auttanut kuin ottaa virkkuukoukku kauniiseen käteen ja alkaa hommiin. Minulla kun noita lankanupuloita on enemmän kuin tarpeeksi, niin hyvähän niistä on virkkailla. Yhtään en käynyt uutta lankaa ostamassa, joskin jonkun korkkaamattoman kerän kyllä aloitin noiden jämälankojen kaveriksi.

Minä kun enemmän tykkään ohuista langoista, niin tähän peittoonkin valikoitui semmoisia Florican ja Nallen vahvuisia lankoja. Vaikka melkein kaikki olivat villa- tai villasekoitelankoja, niin pieni osa on akryyliäkin, mutta ehkä vain noin 1%. Valmiissa peitossa on melkein 400 palasta. Vaikka pidin kirjanpitoa ja merkkasin aina muistiin kun 10 lappua sain valmiiksi, niin lopussa en ollut enää ihan varma lukumäärästä.

Niin kiva kuin paloja olikin virkkailla, niin piti alkaa miettimään sitä että miten yhdistän ne palat. Olin varmaan virkannut jo yli 200 palasta ja aloin sitten ommellen niitä yhdistää. Ensin vähän katsoin että olisi ompelulanka sopinut tilkun väriin, mutta sitten ajattelin ettei se mihinkään näy vaikka ei olekaan samaa sävyä.

Aikamoiset kolothan tuohon peiton päihin jäi, mutta en jaksanut enää miettiä mitään puolikkaiden palojen virkkaamista. Virkkasin reunan viimeistelyssä ensin kiinteän rivin ja siihen 3 pylvästä yhteen silmukkaan ja väliin yhden kiinteän silmukan. Toisen pään ja reunan punaisella ja toisen vihreällä. Reunuslangat olivat sitten vähän jämäkämpää eli 7 Veljestä. Höyryllä viimeistelin tuota reunaa kun se tahtoi kippuraan mennä.

Edit: jäi pois nuo tarkeät tiedot, koko 120cmx190cm ja paino tasan 2kg.

Annis ja Haruni

Ihan ensiksi kiitos kaikille Revontulihuiviani kommentoineille.

Kun olen nyt päässyt näissä viimeistelyhommissa vauhtiin, niin tulee jotain blogattavaakin. Sain vihdoin ja viimein viikolla nämä molemmat pingotettua samaan aikaan. Laitoin paksulle pyyheliinalle Hanurin alle ja Anniksen päälle ja vielä toisen pyyheliinan molempien päälle, ettei kissat syöneet nuppineuloja. Se on tuo pingotus niitä vihoviimeisiä hommia kun joutuu nuppuneuloja satamäärin pistelemään ja olemaan kontillaan tuolla lattialla. Selkäni ei yhtään tykkää mutta nyt homma ohi näiden kanssa.

Anniksesta olen kirjoitellut alkua jo huhtikuussa ja taisin sen valmiiksikin saada toukokuun aikana, mutta sitten se jäi odottelemaan tätä loppuhuipennusta. Annis oli tekolistallani jo aika kauan, mutta siinä olevat nyppylät vähän arveluttivat vaikka muutamaan työhön olen niitä jo aiemmin tehnytkin.

Lankana siis Zeldan Ruhtinatar; Superwash merinovillaa 75% ja polyamidia 25%, 100g/425m. Huiville tuli painoa 62g. Jäi semmonen 40g joka täytyy varmaan yhdistää johonkin muuhun Zeldan lankaan. Tahtoo olla nämä mun langat kaikki samaa sävyä.

Sitten toinen joka valmistui on Haruni. Tuolla fb:n puolella on toinen toistaan ihanampia "Hanureja", niinkuin moni (itseni mukaanlukien) on sen kääntänyt.

Olen varmaan kesäkuun puolella aloittanut Harunia kun heinäkuun ekapäivän kirjoituksessani olen vetänyt puikot pois aikomuksena purkaa koko tekele. Näkyi olevan silloin jo viittä vaille valmis. Sitten haudoin sitä jonkun aikaa käsityöpussukassani ja keräsin silmukat talteen ja tein loppuun. En sitä siksi purkaa aikonut etten olisi osannut tehdä vaan tuli mielestäni aika pieni.

Tässäkin lankana Zeldan ihana Hulda Huoleton; 100% merinovilla, 100g/700m. Huiviin meni merkintöjeni mukaan 51g ja jäljellä kerässä 54g. Saisin vielä toisen samanlaisen huivin tehtyä. Jos joku haluaisi vaikka ostaa. Menisi sitten lanka tasan loppuun. Vaikka jännäisi sitä lopussa että riittääkö vai ei.

Yksi ihana Haruni oli tuolla fb:n puolella kuvattu auton konepellillä ja minä tietysti heti matkimaan.

Viittä vaille valmis on myös Africankukkapeittoni. Otin nyt oikein hommakseni sen että valmiiksi on tultava. Onhan se kesken ollutkin jo kolme vuotta. En siltikään ole vielä kyllästynyt kukkien virkkaamiseen. Aion tehdä niitä aina välitöinä sekä villa- että puuvillalangoista, semmoisista ohuemman puoleisista.

Revontulihuivi ja muuta uhoamista

Nyt se on valmis minun ensimmäinen Revontuli-huivini. Vaikka niin yksinkertaiselta ja helpolta tuntui kun aloitin, niin monta kertaa jouduin purkamaan. Milloin puuttui kavennus, milloin langankierto. Enkä edes katsonut telkkaria neuloessa, kun en muutenkaan katso.

Enpä olisi itsekään uskonut miten kaunis huivi tulee tuosta Vironvillasta. Ei sitä osaa lankavyyhtiä katsoessa kuvitellakaan millainen huivi on valmiina. Kastelin valmiin huivin hiustenhoitoainevedessä kun en omista pyykin huuhteluainetta. Sama vaikutus varmaan molemmissa, ainakin huivi pehmeni huomattavasti. Pingotus olikin helppo nakki verrattuna pitsihuivien pingottamiseen.

Lankaa meni noin 160g ja neuloin vitosen pyöröllä kun ohjeessa oli että suosittelu 5½. Minulla kun ei sattunut olemaan tuota suositusnumeroa, niin ajattelin että koitan puolta numeroa pienemmällä. Oikeasti käsialani on tiukemman sorttinen, joten isommalla puikolla olisi varmaan tullut harvempi ja mennyt enemmän lankaa.

Eipä paljon puutu Africankukkapeitostanikaan, vain peiton ympäri jonkunmoinen reunuskerros. Päädyt jäävät aika lovellisiksi kun en jaksa enää mitään puolikkaita kukkia virkata. Ne pari huivia aion kanssa tässä pingoitella kun olen nyt vauhtiin päässyt noiden keskeneräisten valmistamisessa.

Revontulta ja mustikkaa

Minulla on tänäkesänä onnenapiloita niin monessa purkissa kukkimassa, että täytyy syksyllä jättää osa ulos kun en saa niitä sisälle kaikkia mahtumaan. Tämä apilapehko kasvaa semmoisessa 40cm halkaisijaltaan olevassa isossa saviruukussa.

Toukokuussa kun laitoin niitä pienempiä apilan kasvannaisia pienempiin purkkeihin, niin jäi sitten semmoisia pituudeltaan noin 5cm juurakoita, joille en löytänyt heti paikkaa. Laitoin ne vain yhteen altakasteluruukkuun ilman multaa ja roikkasin vettä päälle kun muistin. Pari-kolme viikkoa ne voivat ihan hyvin ja alkoivat kukkaa pukkaamaan. En niitä voinut sitten kompostiinkaan heittää. Siis laitoin tuohon suureen ruukkuun ja ovat tykänneet.

Tuossa kolme viikkoa sitten kun kävin eka kerran mustikassa, niin valitin että ovat mustikat niin pieniä että ei viitsi oikein poimiakaan. Nyt kun ovat saaneet vettä, niin johan ovat alkaneet pyöristyä. Eilen löytyi sellaisia pensasmustikan kokoisia muutama. Nauratti että ensin oli liian pieniä ja sitten jo melkein liian suuria. Kyllä semmoisia sopivan kokoisiakin löytyi.

Nyt olisi kaksi huivia valmiina, Annis ja Haruni, mutta mistähän löytyisi inspistä niiden pingoittamiseen. Niin ja se vaaleanpunainen villatakki myös valmistui, pitäisi jotenkin höyrytellä. Sitten täytyy vetää ruksi seinään. Aloitin ekan Revontulihuivin oikein sateenkaaren värisestä langasta. En ole vielä ensimmäistäkään neulonut vaikka jotkut ovat muistaakseni tehneet jopa 50.

Africankukkapeittokin pääsi taas suosioon. Olen nyt päättänyt että teen sen valmiiksi kun on kohta peiton 3-vuotissyntymäpäiväkin. Tarkistin tuolta vanhasta blogistani että ensimmäisiä paloja olin esitellyt 13. elokuuta 2010. Niin kiva kuin niitä paloja onkin virkata, niin yhdistäminen ei olekaan niin kivaa. Minähän en ole ollenkaan virkkausihmisiä mutta joskus heiluu virkkuukoukkukin.